perjantai 31. joulukuuta 2010
torstai 30. joulukuuta 2010
tiistai 28. joulukuuta 2010
torstai 23. joulukuuta 2010
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
tiistai 21. joulukuuta 2010
maanantai 20. joulukuuta 2010
lauantai 18. joulukuuta 2010
perjantai 17. joulukuuta 2010
"THE FINNISH POWER"and WORLD STAR FOOTBALL/SOCCER PLAYER: JARI LITMANEN from FINLAND (SUOMI-FINLAND)
Jari Litmanen
 | ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Jari Olavi Litmanen | |
| Syntymäaika | 20. helmikuuta 1971 | |
| Syntymäpaikka |  Lahti, Suomi | |
| Pelipaikka | hyökkäävä keskikenttäpelaaja | |
| Pituus | 182 senttimetriä | |
| Lempinimi | Litti, Kuningas | |
| Seura | ||
| Seura | Lahti | |
| Pelinumero | 10 | |
| Junioriseurat | ||
| 1977–1987 | Reipas | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1987–1990 1991 1992 1992–1999 1999–2001 2001–2002 2002–2004 2004 2005 2005–2007 2008 2008– | Reipas HJK MyPa Ajax Barcelona Liverpool Ajax Lahti Hansa Rostock Malmö Fulham Lahti | 86 (28) 27 (16) 18 (7) 159 (91) 21 (3) 26 (5) 20 (5) 11 (3) 13 (1) 10 (3) 0 (0) 40 (10) |
| Maajoukkue | ||
| 1989– | Suomi | 137 (32)[1] |
| Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 17. marraskuuta 2010. | ||
Jari Olavi ”Litti” Litmanen (s. 20. helmikuuta1971 Lahti, Suomi) on suomalainen jalkapalloilija. Hän on Suomen maajoukkueen entinen kapteeni ja häntä pidetään yleisesti Suomen kaikkien aikojen parhaana jalkapalloilijana.[2] Nykyään Litmanen edustaa seurajoukkuetasolla Miesten YkkösessäFC Lahtea.[3] pelaavaa
Litmasesta tuli ensimmäinen suomalainen jalkapallon kansainvälinen supertähti 1990-luvulla. Varsinkin myöhempinä vuosina Litmasen uraa ovat varjostaneet useat loukkaantumiset.[4]
Litmanen pelaa yleensä niin sanotulla ”kymppipaikalla” joko hyökkäävänä keskikenttäpelaajana tai vedettynä hyökkääjänä. Hänet tunnetaan pelinäkemyksestään ja syöttötaidostaan, minkä vuoksi häntä pidetään ensisijaisesti pelintekijänä ja ratkaisusyöttöjen antajana, vaikka hän on aina tehnyt myös itse paljon maaleja. Hänet tunnetaan myös luotettavana rangaistuspotkujen laukojana.[5] Litmanen on epäonnistunut "pilkulta" uransa aikana vain kahdesti, vaikka hän on laukonut usein joukkueensa rangaistuspotkut. Litmasesta käytetään usein nimeä Kuningas.[6][2]
Litmanen on käyttänyt koko uransa Adidasin Copa Mundial -jalkapallokenkiä.[7]
Sisällysluettelo[piilota] |
[muokkaa] Seurajoukkueura
[muokkaa] Uran alku Suomessa
Litmanen on Lahden Reippaan kasvatti. Hän voitti seurassa B-juniorien piiricupin vuonna 1986 ja A-juniorien Suomen-mestaruuden vuonna 1989.[8] Nuoruudessaan hän harrasti talvisin myös jääkiekkoa.[9]
Reippaan edustusjoukkueessa Litmanen debytoi 16 vuoden iässä 3. toukokuuta 1987 SM-sarjanKopareita vastaan ja ensimmäinen maalinsa hän teki 24. huhtikuuta 1988 ottelussa Oulun Työväen Palloilijoita vastaan.[10] Hänen ensimmäinen täysi kautensa korkeimmalla sarjatasolla oli 1988, jolloin nuorukaisen erikoislaatuiset kyvyt kävivät viimeistään selväksi. Litmanen herätti huomiota tekniikallaan ja pelisilmällään, minkä lisäksi hän kunnostautui myös maalintekijänä. Uuden Veikkausliigan ensimmäisellä kaudella 1990 hän teki 14 maalia ja pelitoverit valitsivat hänet pelaajayhdistyksen järjestämässä äänestyksessä vuoden liigapelaajaksi.[11] Lisäksi urheilutoimittajat ja Palloliitto valitsivat Litmasen vuoden jalkapalloilijaksi, minkä tunnustuksen hän on sittemmin saanut useammin kuin kukaan muu.[12] ottelussa
Kausi 1990 oli Litmasen viimeinen Reippaassa. Talousvaikeuksien vuoksi useita muitakin pelaajia ja valmentaja Harri Kampmanin menettänyt joukkue putosi seuraavalla kaudella 1. divisioonaan, josta se ei enää palannut korkeimmalle sarjatasolle.[13] Litmanen puolestaan edusti Suomessa vielä yhden kauden sekä Helsingin Jalkapalloklubia että Kampmanin valmentamaa nousijajoukkue Myllykosken Palloa. HJK:ssa hän ylsi Suomen-vuosiensa henkilökohtaiseen maaliennätykseensä, 16 maalia 27 ottelussa.[10] SM-mitaleja hän ei saavuttanut – paras sijoitus sarjassa oli neljäs Reippaassa kausilla 1988 ja 1990 ja MyPassa kaudella 1992, mutta voitti Suomen cupin MyPassa kaudella 1992 ennen siirtymistään ulkomaille. Hän teki maalin 9. heinäkuuta 1992 Jaroa vastaan pelatussa loppuottelussa, joka päättyi MyPan 2–0-voittoon.[14] Reippaassa ja MyPassa Litmasta valmentanut Kampman on myöhemmin toiminut myös hänen managerinaan.
Menestysvuodet Ajaxissa
Litmanen siirtyi kesällä 1992 juuri UEFA Cupin voittaneen Alankomaiden suurseuran AjaxinBarcelonan, Leeds Unitedin ja PSV:n kiinnostuksen kohteena.[9] riveihin oltuaan myös muun muassa
Ajaxin joukkueenjohtaja David Endt, joka noihin aikoihin toimi seuran henkilöstöpäällikkönä kuvasi ensivaikutelmaansa Litmasesta seuraavasti:[15]
“Lehdistötilaisuuden jälkeen Jari Litmanen käveli huoneeseen oven takaa. Katsoin häntä silmiin ja panin jotain merkille hänen silmissään. Ja ajattelin itsekseni, että tällä miehellä on tahdonvoimaa. Koska hän ei ollut ujo tai arka, mutta hän oli vaatimaton. Hän ei ole sellainen ihminen, joka korottaa ääntään, iskee nyrkkiä pöytään ja sanoo: ‘Me teemme tämän asian näin.’ Ei, hän oli enemmänkin diplomaatti, joka ei halunnut olla johtaja, mutta tosiasiassa oli sitä. … Hän halusi tietää kaiken jalkapallosta, hän oli kiinnostunut pelin jokaisesta osa-alueesta. Ja tästä syystä hän sai joukkueen sisällä lempinimen, me kutsuimme häntä ‘professoriksi’, koska häneltä saattoi kysyä mitä tahansa jalkapallosta, ja hän aina tiesi vastauksen.”
Ensimmäisellä kaudellaan Ajaxissa hän pelasi lähinnä reserveissä, ja tiettävästi valmentaja Louis van Gaal oli jo valmis lähettämään hänet takaisin Suomeen, mutta joukkueen fysioterapeutti neuvoi ottamaan hänet kentälle Dennis Bergkampin tilalle tämän oltua loukkaantunut.[15] Van Gaal piti näkemästään, ja ilmoitti medialle, tietäessään Bergkampin olevan siirtymässä Internazionaleen, että Litmanen tulisi olemaan Bergkampin seuraaja, mikä oli suomalaiselle yleisölle tuolloin kovin vaikeata käsittää.
Bergkampin siirtyminen Internazionaleen kesällä 1993 antoikin Litmaselle tilaisuuden läpimurtoon. Hän voitti kaudella 1993–1994 Eredivisien maalikuninkuuden 26 maalillaan ja johdatti joukkueen mestaruuteen.[16] Alankomaiden pelaajayhdistys valitsi Litmasen vuoden jalkapalloilijaksi vuonna 1993.[17]
Koko jalkapallomaailman tietoisuuteen Litmanen nousi viimeistään kaudella 1994–1995 oltuaan yksi Ajaxin avainpelaajista seuran voittaessa Mestarien liigan.[18] Loppuottelussa Ajax kaatoi Milanin 1–0.[19] Samalla Litmasesta tuli ensimmäinen kyseisen kilpailun voittanut suomalaispelaaja.[20] Vuonna 1995 Litmanen voitti Ajaxin paidassa myös Intercontinental Cupin, jossa Ajax kaatoi brasilialaisen Grêmion rangaistuspotkuilla.[21] UEFA Super CupissaReal Zaragoza maalein 5–1. Litmanen valittiin vuoden urheilijaksi Suomessa ja sijoittui ranskalaislehti France Footballin Kultainen pallo -äänestyksessä kolmanneksi edellään vain George Weah ja Jürgen Klinsmann.[22][23] Kaudella 1995–1996 Litmanen voitti Mestarien liigan maalikuninkuuden yhdeksällä maalillaan Ajaxin selviytyessä jälleen loppuotteluun. Hän teki maalin myös loppuottelussa, jonka Ajax hävisi Juventukselle rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[20][24] Kaudella 1996–1997 Ajax ylsi vielä Mestarien liigan välieriin. kukistui
Kaikkiaan Litmanen vietti Ajaxissa seitsemän kautta ja saavutti seurassa kansainvälisten mestaruuksien lisäksi myös neljä Eredivisien mestaruutta ja kolme KNVB-cupin voittoa. Hän oli yksi Louis van Gaalin valmentaman menestysjoukkueen monista tähdistä Danny Blindin, FrankRonald de Boerin, Edgar Davidsin, Finidi Georgen, Patrick Kluivertin, Marc Overmarsin, Michael Reizigerin, Frank Rijkaardin, Edwin van der Sarin ja Clarence Seedorfin ohella. Kapteeni Blind on kutsunut Litmasta joukkueen aivoiksi. Hänen mukaansa Litmasen suuruus johtui siitä, että hän on keskikenttäpelaaja, joka pystyy ajattelemaan kuten hyökkääjä.[25] ja
Barcelona, Liverpool ja uudelleen Ajax
Vuonna 1999 Litmanen siirtyi vapaalla siirrolla espanjalaisjätti Barcelonaan, minkä myötä hänestä tuli ensimmäinen Espanjan Primera Divisiónissa pelannut suomalainen. Joukkueen oli kaksi vuotta aikaisemmin ottanut komentoonsa Ajaxista tuttu Van Gaal, joka hankki entisistä pelaajistaan Kataloniaan myös De Boerin veljekset, Bogarden, Kluivertin ja Reizigerin, ja myöhemmin heitä seurasi vielä Overmars.[26][27] Kaudella 1999–2000 Barcelona sijoittui Primeran toiseksi ja ylsi välieriin Copa del Reyssä ja Mestarien liigassa. Litmasta vaivasivat kuitenkin loukkaantumiset, ja kritisoidun Van Gaalin erottua vuonna 2000 hän ei ollut uuden valmentajan Llorenç Serra Ferrerin suosiossa.[28][29]
Toisella Barcelona-kaudellaan Litmanen ei pelannut lainkaan sarjaotteluissa, ja tammikuussa 2001 hän siirtyi englantilaisen Liverpoolin riveihin suomalaisen Sami Hyypiän seuraksi.[29]Gérard Houllierin suunnitelmiin. Aika myös englantilaisjoukkueessa jäi vain puolentoista kauden mittaiseksi. Vuonna 2001 joukkue voitti FA Cupin, Liigacupin, FA Charity Shieldin, UEFA CupinUEFA Super Cupin, mutta Litmanen oli kokoonpanossa vain FA Charity Shieldin ja UEFA Super Cupin loppuotteluissa eikä pelannut niissäkään. Liverpoolissa Litmanen kärsi jälleen useista loukkaantumisista eikä mahtunut manageri ja
Vuonna 2002 Litmanen palasi vanhaan seuraansa Ajaxiin,[30] jossa hän sai sankarin vastaanoton. Kauden 2002–2003 Mestarien liigassa Litmanen oli melko merkittävässä roolissa. Hän teki voittomaalin jatkolohko-ottelussa Romaa vastaan ja onnistui toistamiseen puolivälierissä Milania vastaan, mutta Milan meni jatkoon yhteismaalein 3–2. Joukkue voitti kaudella 2003–2004 Eredivisien mestaruuden, mutta Litmanen pelasi loukkaantumisten vuoksi vain kuudessa ottelussa. Huhtikuussa 2004 Ajax ja Litmanen purkivat sopimuksensa yhteisymmärryksessä kaksi kuukautta etuajassa, jotta hänelle jäisi aikaa mahdolliselle paluulle Suomeen ennen toukokuussa alkanutta uutta Veikkausliiga-kautta.[31]
Litmanen sai Palloliiton ja Veikkausliigan Captain’s Ball -erikoispalkinnon ”erityisen positiivisesta ja merkittävästä suomalaisen jalkapalloilun hyväksi tehdystä työstä” vuonna 2002. Hän luovutti palkinnon ikuisesti kiertäväksi.[32] Maaliskuussa 2004 julkaistiin Kansainvälisen jalkapalloliitonPelén kokoama FIFA 100 -lista 125 parhaasta elossa olevasta jalkapalloilijasta, mille Litmanen ei mahtunut.[33] satavuotisjuhlien kunniaksi jalkapallolegenda
Paluu Lahteen
Litmanen palasi Suomen Veikkausliigaan ja kotikaupunkiinsa edustustasolla kuopatun kasvattajaseuransa Reippaan seuraajaan FC Lahteen huhtikuussa 2004 yksivuotisella sopimuksella. Joukkuetta valmensi Harri Kampman.[34] Toukokuun alussa hän pelasi Lahden kanssa Liigacupin loppuottelussa, jonka Allianssi voitti rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[35][36][37] mutta loukkaantumiset rajasivat esiintymiset sarjassa 11 otteluun.[10] Litmasen paluu veti muutamaan otteeseen Veikkausliiga-katsomot täyteen,
Euroopan jalkapalloliiton pyytäessä 50-vuotisjuhlansa kunniaksi Palloliittoa valitsemaan parhaan pelaajansa viimeisen 50 vuoden ajalta valinta osui odotetusti Litmaseen.[38] YleisradionSuuret suomalaiset -äänestyksessä hän sijoittui 42:ksi. Urheilijoista hänen edelleen sijoittuivat Matti Nykänen, Paavo Nurmi, Arto Saari ja Mika Häkkinen.[39] järjestämässä
Hansa Rostock, Malmö ja Fulham
Litmanen sai vielä mahdollisuuden pelata huippusarjassa, kun Bundesliigassa putoamistaisteluun ajautunut saksalainen Hansa Rostock hankki hänet tammikuussa 2005 vapaalla siirrolla.[40][41] Litmanen pelasi Hansan riveissä kevätkaudella 13 ottelua, mutta joukkueen pudottua hän päätti siirtyä muualle jatkosopimustarjouksesta huolimatta.
Heinäkuussa 2005 Litmanen teki sopimuksen ruotsalaisen Malmön kanssa. Hän pystyi pelaamaan syksyllä 2005 vain kahdessa sarjaottelussa. Kaudella 2006 Litmanen esitti Malmön paidassa ajoittain loistokkaita otteita, mutta loukkaantumiset rajasivat hänen ottelumääränsä kahdeksaan. Huhtikuussa 2007 hän solmi seuran kanssa vuoden jatkosopimuksen.[42] Hän ei kuitenkaan pystynyt pelaamaan kaudella 2007 yhdessäkään Malmön ottelussa. Elokuussa 2007 Litmanen joutui akillesjänneleikkaukseen, jonka oli määrä pitää hänet sivussa koko loppukauden. Samalla Litmanen ja Malmö päättivät sopimuksen purkamisesta.[43]
Suomen maajoukkuetta EM 2008 -karsinnoissa valmentanut Roy Hodgson kutsui Litmasen 10 päivän testiin uuteen seurajoukkueeseensa englantilaiseen Fulhamiin tammikuussa 2008. Litmanen vakuutti seurajohdon ja teki loppukauden kattavan sopimuksen seuran kanssa. Samaan aikaan seuraan siirtyi maajoukkuepuolustaja Toni Kallio.[44] Helmikuussa uutisoitiin, että Litmasella olisi ylikunnosta johtuvia sydänvaivoja, minkä lisäksi vääränlaisista pohjallisista seurannut reiden lihasrevähdys ja päähän osuneesta pallosta aiheutunut korvavamma pitivät hänet poissa Fulhamin ottelukokoonpanosta.[45][46] Maajoukkueen keväisissä harjoitusotteluissa hän oli kuitenkin pelikunnossa, mikä sai Hodgsonin kritisoimaan häntä sitoutumisen puutteesta seurajoukkuettaan kohtaan.[47] Litmanen pelasi Fulhamissa lopulta vain kaksi reservisarjan ottelua, joista ensimmäisessä hän teki maalin. Kauden jälkeen Litmasen ja seuran tiet erosivat.
Toinen paluu Lahteen
Rikkonaisen Fulham-jakson jäkeen Litmanen kuntoutti itseään alkukesän 2008 ja liittyi heinäkuussa FC Lahden harjoitusrinkiin.[48] 12. heinäkuuta hän otti osaa Ranskan vuoden 1998 maailmanmestaruuden 10-vuotisjuhlaotteluun, jossa hän pelasi FIFPron kokoamassa muun maailman joukkueessa.[49] Elokuun alussa julkistettiin loppukauden kestänyt sopimus Lahden kanssa.[50] Paluuottelussaan 11. elokuuta Kuopion Palloseuraa vastaan Litmanen teki ja syötti kaksi maalia ja Lahti voitti 8–1.[51] Litmanen pelasi kauden aikana yhteensä kuudessa ottelussa, joissa hän teki kolme maalia. Lahti sijoittui sarjan kolmanneksi, mikä toi sekä Litmaselle että seuralle heidän ensimmäisen SM-mitalinsa.[10]
Litmasesta tuli joulukuussa 2008 FC Lahden osaomistaja merkittyään osakeannissa FC Lahti Oy:n osakkeita 10 000 eurolla.[52]
Litmanen palasi Lahden harjoituksiin alkuvuodesta 2009 ja pelasi talven mittaan harjoitusotteluissa ja Liigacupissa.[53] Huhtikuussa 2009 julkistettiin kauden 2009 kattava jatkosopimus.[3] Veikkausliiga-kauden 2008 pronssisijoituksen myötä Lahti pääsi kauden 2009–2010 Eurooppa-liigan ensimmäiselle karsintakierrokselle, jossa se kohtasi albanialaisenDinamo Tiranan. Seuran historian ensimmäisessä euro-ottelussa Litmanen järjesteli joukkueensa kaikki neljä maalia, joista kaksi tuli kulmapotkuista.[54] Hän pääsi myös itse maalin makuun Euroopassa tekemällä toisen Lahden maaleista toisella karsintakierroksella slovenialaista Goricaa vastaan.[55] Lahden ensimmäinen eurocup-taival katkesi lopulta belgialaista Bruggeä vastaan kolmannella karsintakierroksella.
Litmanen pelasi 100. liigaottelunsa Suomessa JJK:ta vastaan 23. syyskuuta 2009 ja juhlisti tapausta tekemällä kaksi maalia, jotka olivat hänelle kauden ainoat kotimaisessa sarjassa.[56]
Maajoukkueura
Litmasen ensimmäinen maaottelu oli alle 15-vuotiaiden ottelu Tanskaa vastaan 28. heinäkuuta 1986. Hän pelasi 21 poikien ja kuusi nuorten maaottelua. Poikamaajoukkue-esitystensä perusteella Palloliitto valitsi hänet vuoden 1988 poikapelaajaksi Suomessa.[8]
Suomen A-maajoukkueessa Litmanen debytoi Jukka Vakkilan alaisuudessa 18-vuotiaana 22. lokakuuta 1989 ystävyysottelussa Trinidad ja Tobagoa vastaan ja ensimmäisen maalinsa hän teki 16. toukokuuta 1991 EM-karsintaottelussa Maltaa vastaan. Litmanen on edustanut Suomea kuusissa EM- ja viisissä MM-kilpailuiden karsinnoissa.[8] Hän on ollut Suomen tärkeimpiä pelaajia koko maajoukkueuransa ajan ja toimi myös joukkueen kapteenina vuosina 1996–2008. Häntä edelsi Ari Hjelm, ja MM 2010 -karsinnoissa hänet korvasi Sami Hyypiä. Sadannen maaottelunsa Litmanen pelasi 25. tammikuuta 2006 Etelä-Koreaa vastaan.[57] Hän oli Hjelmin jälkeen toinen rajapyykin saavuttanut suomalainen. Hän on Suomen eniten otteluita pelannut ja eniten maaleja tehnyt miespelaaja.[58]
Litmanen nousi maajoukkueen runkopelaajaksi jo EM 1992 -karsinnoissa, joiden alkaessa hän oli 19-vuotias. Hän oli mukana kaikissa kahdeksassa ottelussa, joista seitsemässä hän oli avauskokoonpanossa ja kuudessa hän pelasi täydet 90 minuuttia.[8][59] Henkilökohtaisen maaliennätyksensä Litmanen saavutti EM 1996 -karsinnoissa, joissa hän teki neljä maalia.[8][60]
Litmanen esitti paikoin erinomaisia otteita EM 2008 -karsinnoissa. Hän oli Suomen paras maalintekijä tehtyään kaksi maalia Puolaa ja yhden maalin Kazakstania vastaan. Akillesjänneleikkauksen vuoksi Litmanen oli karsinnoista pitkään poissa, mutta palasi rivistöön marraskuussa 2007 kahteen viimeiseen karsintaotteluun Azerbaidžania ja Portugalia[61] vastaan.
Perhe
Litmasen isä Olavi on entinen maajoukkuetason jalkapalloilija, joka voitti Reippaassa SM-kultaa ja useita Suomen cupeja.[62] Perheeseen kuuluvat myös äiti Liisa ja nuorempi sisko Sini, joka on pelannut koripalloa SM-sarjassa.[63][64]
Litmasesta tuli isä marraskuussa 2005, kun hänen virolainen avopuolisonsa Ly Jürgenson synnytti pojan, jonka nimeksi tuli Caro. Syyskuussa 2007 Litmanen ja Jürgenson saivat toisen poikansa, Brunon. Jürgenson on työskennellyt mallina ja edusti Viroa vuoden 1998 Miss World -kilpailussa.[65] Harvoin julkisuudessa esiintyvä pari vieraili Suomen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 2007.[66]
Jari Litmanen on pitänyt yksityiselämänsä poikkeuksellisen tarkoin omana asianaan. Linjanveto johti takavuosina jopa homoseksuaalisuushuhujen viljelemiseen internetissä, kun jalkapalloilija ei esitellyt naisystäviään julkisuudessa.[67]
Patsashanke
Litmasen kasvattajaseura Reipas oli suunnitellut Litmasen näköispatsaan sijoittamista Lahden urheilukeskuksen tai Lahden kisapuiston alueelle.[68] Seura perusti hankkeen toteuttamiseksi patsastoimikunnan helmikuussa 2007.
Patsaan kustannuksiksi arvioitiin 100 000 euroa, jonka hankkimiseksi Reipas ja Palloliitto aloittivat varainkeruukamppanjan. Tammikuuhun 2009 mennessä varoista oli kerätty noin kolmannes.[69] Alkuperäisen suunnitelman mukaan patsas oli määrä valmistua keväällä 2009, mutta maaliskuussa 2009 Reippaan hallitus ilmoitti jäädyttäneensä hankkeen toistaiseksi ”negatiivisen julkisuuden ja taloudellisen tilanteen vuoksi”.[70] Patsasta työsti kuvanveistäjä Satu Loukkola, jonka mukaan työ ehti tulla puolivalmiiksi.[71] Litmanen oli antanut suostumuksensa hankkeelle.[68]
Hanke käynnistettiin uudelleen vuoden 2010 alussa. Lopullisen patsaan budjetti oli 80 000 euroa, ja sen veisti Reijo Huttu. Hutun luonnokset saivat kuitenkin osakseen myös ankaraa vastustusta, muun muassa Suomen kuvanveistäjäliiton taholta: "Pelaaja on kömpelö, vartalon, pään ja raajojen suhteet eivät täsmää eikä liikkeen tuntua ole saavutettu." Lahden kaupunki päätti osallistua hankkeeseen vaikka Kuvanveistäjäliiton lausunto oli tiedossa.[72] Patsas sijoitettiin Kisapuistoon ja se paljastettiin Litmasen pelinumeron 10 mukaisesti 10.10.2010 kello 12.[73]
Populaarikulttuuri
Useat artistit ja yhtyeet ovat levyttäneet Litmasesta kertovia lauluja: Mika Sundqvistin ”Sun sisällä on pieni Litmanen” (1996), Martti Servo ja Napanderin ”Hitti-Litti Litmanen” (2000) ja The Blaster Masterin ”Litmanen (He’s on a Bench Again)” (2005).[74][75]
Vuonna 2010 alkoivat Litmasesta kertovan dokumenttielokuvan kuvaukset. Elokuvan tuottaa Mika Kaurismäki ja ohjaa Arto Koskinen, jotka toimivat myös elokuvan käsikirjoittajina. Yle TV2:n Dokumenttiprojekti on mukana tuotannossa.[76]
Lakonisesta puhetyylistään tunnettu Litmanen on yksi imitaattori-näyttelijä Jarkko Tammisen[77] esittämistä hahmoista.
Tilastot
Seurajoukkueet
| Joukkue | Sarja | Kausi | Ottelut | Maalit |
|---|---|---|---|---|
| Reipas | SM-sarja | 1987 | 9 | 0 |
| 1988 | 26 | 8 | ||
| 1989 | 25 | 6 | ||
| SM-liiga | 1990 | 26 | 14 | |
| HJK | Futisliiga | 1991 | 27 | 16 |
| MyPa | Veikkausliiga | 1992 | 18 | 7 |
| Ajax | Eredivisie | 1992–1993 | 12 | 1 |
| 1993–1994 | 30 | 26 | ||
| 1994–1995 | 27 | 17 | ||
| 1995–1996 | 26 | 14 | ||
| 1996–1997 | 16 | 6 | ||
| 1997–1998 | 25 | 16 | ||
| 1998–1999 | 23 | 11 | ||
| Barcelona | Primera División | 1999–2000 | 21 | 3 |
| 2000–2001 | 0 | 0 | ||
| Liverpool | Valioliiga | 2000–2001 | 5 | 1 |
| 2001–2002 | 21 | 4 | ||
| Ajax | Eredivisie | 2002–2003 | 14 | 5 |
| 2003–2004 | 6 | 0 | ||
| Lahti | Veikkausliiga | 2004 | 11 | 3 |
| Hansa Rostock | Bundesliiga | 2004–2005 | 13 | 1 |
| Malmö | Allsvenskan | 2005 | 2 | 1 |
| 2006 | 8 | 2 | ||
| 2007 | 0 | 0 | ||
| Fulham | Valioliiga | 2007–2008 | 0 | 0 |
| Lahti | Veikkausliiga | 2008 | 6 | 3 |
| 2009 | 13 | 2 | ||
| 2010 | 16 | 3 |
Maajoukkue
| Joukkue | Kilpailu | Ottelut | Maalit |
|---|---|---|---|
| Suomi | EM 1992 -karsinta | 8 | 1 |
| MM 1994 -karsinta | 10 | 1 | |
| EM 1996 -karsinta | 8 | 4 | |
| MM 1998 -karsinta | 6 | 3 | |
| EM 2000 -karsinta | 6 | 1 | |
| MM 2002 -karsinta | 8 | 2 | |
| EM 2004 -karsinta | 5 | 0 | |
| MM 2006 -karsinta | 6 | 1 | |
| EM 2008 -karsinta | 8 | 3 | |
| MM 2010 -karsinta | 9 | 1 | |
| EM 2012 -karsinta | 2 | 1 | |
| Ystävyysottelut | 60 | 14 | |
| Yhteensä | 137 | 32 | |
Saavutukset
Joukkuesaavutuksia
- Alankomaiden mestaruus 1994, 1995, 1996, 1998, 2004
- Alankomaiden cupin voitto 1993, 1998, 1999
- Alankomaiden supercupin voitto 1993, 1994, 1995
- Englannin liigacupin voitto 2001
- FA Charity Shieldin voitto 2001
- FA Cupin voitto 2001
- Intercontinental Cupin voitto 1995
- Mestarien liigan voitto 1995
- UEFA Cupin voitto 2001
- UEFA Super Cupin voitto 1995, 2001
- Suomen cupin voitto 1992
- Suomen-mestaruuspronssi 2008
Merkittävimmät henkilökohtaiset saavutukset
- Vuoden urheilija Suomessa 1995
- Vuoden jalkapalloilija Suomessa 1990, 1992, 1993, 1994, 1995, 1996, 1997, 1998, 2000
- Vuoden liigapelaaja Suomessa 1990
- Captain's Ball 2002
- Vuoden pelaaja Alankomaissa 1993
- Kultainen pallo -äänestyksen kahdeksas sija 1994
- Kultainen pallo -äänestyksen kolmas sija 1995
- Eredivisien paras maalintekijä 1994
- Mestarien liigan paras maalintekijä 1996
- Eniten otteluita Suomen maajoukkueessa
- Eniten maaleja Suomen maajoukkueessa
- Vanhin EM-karsinnoissa maalin tehnyt pelaaja (39 vuotta 270 päivää)[80]