Kimmo Timonen
Kimmo Timonen | |
---|---|
Pelipaikka | puolustaja |
Pelinumero | 44 |
Maila | vasen |
Pituus | 178 cm |
Paino | 88 kg |
NHL-seura | Philadelphia Flyers |
Aik. seurat | KalPa (SM-liiga/Mestis) TPS (SM-liiga), HIFK (SM-liiga), Nashville Predators (NHL), Milwaukee Admirals (IHL), Brynäs IF (Elitserien), HC Lugano (NLA) |
Kansalaisuus | Suomi |
Syntymäaika | 18. maaliskuuta 1975 , Kuopio , Suomi |
NHL-varaus | 250. varaus, 1993 Los Angeles Kings |
Pääsarjaura | 1992– |
Kimmo Timonen (s. 18. maaliskuuta 1975Kuopio) on suomalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan puolustaja. Timonen edustaa tällä hetkellä NHL:ssä Philadelphia Flyersia. Timonen kuuluu NHL:n eliittipuolustajiin ja on pelannut sarjan tähdistöottelussa kolmesti. Hänen vahvuuksinaan pidetään hyvää peliälyä.[1][2]
Timonen on pelannut myös Suomen maajoukkueessa. Hän pelannut urallaan kolmesti nuorten MM-kisoissa, seitsemästi MM-kisoissa, kaksi kertaa maailmancupissaolympialaisissa. Hänellä on tilillä arvoturnauksista seitsemän mitalia.[3] ja neljästi
Sisällysluettelo[piilota] |
[muokkaa] Ura
[muokkaa] Seurajoukkueissa
Timonen on KalPan kasvatti. Hän pelasi seurassa ensimmäiset ottelunsa SM-liigassa kaudella 1991–1992. Kahdella seuraavalla kaudella hänen peliaika kasvoi huomattavasti. Tämän jälkeen Timonen siirtyi TPS:n riveihin. Heti seuraavalla kaudella hän murtautui TPS:n liigajoukkueeseen ja voitti Suomen mestaruuden.[3][2] Timonen pelasi TPS:ssä vielä kaksi kautta. Jälkimmäisellä hän voitti SM-hopeaa ja valittiin tähdistökentälliseen. Tämän jälkeen hän siirtyi kaudeksi 1997–1998 HIFK:n riveihin. Hän kuului jälleen mestaruuden voittaneen joukkueen avainpelaajiin. Hän teki uransa parhaat tehopisteet, 25 ja voitti Suomen mestaruuden.[3]
Samana vuonna hänet varannut Los Angeles Kings kauppasi Timosen ja Jan Vopatin Nashville Predatorsiin.[4] Debyyttikaudellaan Nashville Predatorsissa hän pelasi 50 ottelua, mutta joutui pelaamaan osan ajasta IHL:ssä Milwaukee Admiralsissa. Kaudella 1999–2000 Timonen teki todellisen läpimurtonsa. Hän teki 51 ottelussa 33 pistettä, mikä toi hänelle valinnan vuoden 2000 NHL:n tähdistöotteluun, joka jäi kuitenkin väliin loukkaantumisen vuoksi. Seuraavat neljä kautta Timonen jatkoi Nashvillessä, mutta joukkue selvityi vain kaudella 2003–2004[3] pudotuspeleihin.
Kausi 2004–2005 jäi NHL:ssä pelaamatta työsulun takia. Hän teki aluksi esisopimuksen kasvattajaseuransa KalPan kanssa, ja piti yllä pelituntumaa tekemällä marraskuussa kolmen ottelun sopimuksen Sveitsin NLA:ssa pelaavan HC Luganon kanssa.[5][6] Tämän jälkeen Timonen teki joulukuun puoliväliin ulottuvan sopimuksen Elitserienissä pelaavan Brynäksen[7] Tammikuussa Timonen siirtyi KalPaan, josta hän omisti osan.[8] KalPa nousi takaisin SM-liigaan Timosen, Sami Kapasen ja Adam Hallin tähdittämänä. Timonen valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[9] kanssa.
Kaudeksi 2005–2006 Timonen palasi NHL:ään Nashvillen paitaan. Pisteiden valossa Timonen pelasi erinomaisen kauden ollen 50 pisteellään joukkueen tehokkain puolustaja.[10] Lokakuussa 2006 Timonen nimettiin Predatorsin uudeksi kapteenksi.[11] Hän teki henkilökohtaisen piste-ennätyksensä, 55.[3] Hän pelasi kaudella myös NHL:n tähdistöottelussa.[4] Kaudeksi 2007–2008 Timonen ja Scott Hartnell kaupattiin Philadelphia Flyersiin Predatorsin saadessa Philadelphian ensimmäisen kierroksen varauksen vuoden 2007 NHL:n varaustilaisuudessa. Timosesta olisi tullut hiukan tämän jälkeen rajoittamaton vapaa agentti. Pian tämän jälkeen hän kirjoitti kuuden vuoden ja 37,8 miljoonan dollarin jatkosopimuksen seuran kanssa. Hänestä tuli samalla NHL:n neljänneksi palkatuin pelaaja ja kallein puolustaja NHL:ssä.[12]
Kaudella 2007–2008 Timonen teki runkosarjassa 44 tehopistettä. Pudotuspelikierroksella Timonen loukkaantui saatuaan veritulpan jalkaansa.[13] Timonen oli sivussa neljän pudotuspeliottelun ajan, mutta palasi kertaalleen. Hän pelasi myös toisen perättäisen tähdistöottelunsa.[4] Seuraavalla kaudella Timonen teki 43 tehopistettä ja oli joukkueen tehokkain puolustaja.[14] Kaudella 2009–2010 Timonen teki runkosarjassa vähiten pisteitä pitkään aikaan.[3] Pudotuspeleissä Flyers teki historiaa voittamalla Boston Bruinsin[15] Tällä hetkellä Flyers ja Timonen pelaavat Stanley Cupin finaaleissa. konferenssien välierissä oltuaan ottelusarjassa jo 3–0-tappiolla. Ratkaisevaa ottelua se oli myös 3–0-tappiolla, mutta nousi 4–3-voittoon.
[muokkaa] Maajoukkueessa
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Miesten jääkiekko | |||
Olympialaiset | |||
Hopeaa | Torino 2006 | jääkiekko | |
Pronssia | Nagano 1998 | jääkiekko | |
Pronssia | Vancouver 2010 | jääkiekko | |
MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Sveitsi 1998 | jääkiekko | |
Hopeaa | Norja 1999 | jääkiekko | |
Hopeaa | Saksa 2001 | jääkiekko | |
Maailmancup | |||
Hopeaa | Kanada 2004 | jääkiekko |
Timonen on pelannut myös Suomen maajoukkueessa. Hän pelasi alle 18-vuotiaiden EM-turnauksessa vuosina 1992 ja 1993. Timonen pelasi ensimmäistä kertaa nuorten MM-kilpailuissa vuonna 1993. Seuraavan vuoden nuorten MM-kilpailuissa hänet valittiin turnauksen tähdistökentälliseen. Hän pelasi vielä vuoden 1995 nuorten kilpailuissa.[3]
Timonen pelasi ensimmäistä kertaa MM-kilpailuissa vuonna 1996. Samana vuonna hän oli Suomen kokoonpanossa maailmancupissa, jossa hän ei kuitenkaan pelannut otteluakaan. Timonen valittiin Naganon olympialaisiin 1998, josta Suomi voitti pronssia. Samana vuonna hän pelasi MM-kilpailuissa, josta hän voitti hopeaa. Hän pelasi myös vuoden 1999 MM-kilpailuissa[3] voittaen taas hopeaa.
Timonen voitti jo kolmannen perättäisen MM-hopeansa vuoden 2001 MM-kisoista. Seuraavana vuonna hän pelasi Salt Lake Cityn olympialaisten lisäksi MM-kisoissa. Suomen menestys jäi kummassakin turnauksessa laihaksi. Timonen edusti Suomea myös vuoden 2003 kotiturnauksessa. Timonen pelasi vuoden 2004 maailmancupissa, jossa hän oli Suomen paras pistemies kuudella tehopisteellään.[16]
Suomi jäi turnauksessa hopealle. Hän pelasi vielä MM-kilpailuissa 2005. Timonen valittiin hopeaa voittaneeseen Suomen joukkueeseen 2006 Torinon olympialaisiin. Hänet valittiin myös turnauksen tähdistökentälliseen. Seuraavan kerran hän Timonen pelasi Suomen paidassa, kun hän osallistui jo neljänteen perättäiseen olympiaturnaukseen, jotka järjestettiin Vancouverissa 2010. Suomi voitti pronssia Timosen saalistaessa neljä tehopistettä.[3]
[muokkaa] Muu elämä
Timonen omistaa Sami Kapasen kanssa kasvattajaseuransa KalPan osake-enemmistön. Timosen perheeseen kuuluvat vaimo Johanna ja lapset Samuel, Amelie ja Fiona. Timosen veli on jääkiekkoilija Jussi Timonen.[17]
[muokkaa] Tilastot
[muokkaa] Viitteet
- ↑ #44 Kimmo Timonen yle.fi. Yleisradio. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ 2,0 2,1 44 Kimmo Timonen jatkoaika.com. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 3,6 3,7 3,8 Kimmo Timonen Eliteprospects.com. Rogers Sportsnet. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
- ↑ 4,0 4,1 4,2 Kimmo Timonen #44 - D TSN. CTVglobemedia. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Timosella ja Kapasella esisopimus KalPaan (päivitetty) jatkoaika.com. 18.8.2004. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Kimmo Timonen Sveitsiin jatkoaika.com. 1.11.2004. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Nurminen ja Timonen Ruotsiin jatkoaika.com. 8.11.2004. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Kimmo Timonen debytoi Mestiksessä lauantaina jatkoaika.com. 3.1.2005. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Kultainen kiekko Mikko Strömbergille jatkoaika.com. 17.4.2005. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Nashville Predators Eliteprospects.com. Rogers Sportsnet. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Preds name Timonen captain, send Radulov to AHL ESPN. 3.10.2006. ESPN Internet Ventures. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Niipola, Jani: Maailman kallein pakki Iltalehti. 22.10.2008. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Kimmo Timosen kausi todennäköisesti ohi jatkoaika.com. 9.5.2008. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Philadelphia Flyers Eliteprospects.com. Rogers Sportsnet. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Philadelphialla uskomaton nousu - kahdella tavalla yle.fi. 15.5.2010. Yleisradio. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Finland WCup Eliteprospects.com. Rogers Sportsnet. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Juntunen, Mikael: Kimmo Timosen täydellinen kesäloma Iltalehti. 3.7.2008. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 29.5.2010.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kimmo Timonen Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
- Kimmo Timonen The Internet Hockey Databasessa (HockeyDB.com) (englanniksi)
- Kimmo Timonen Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti