keskiviikko 2. joulukuuta 2009
maanantai 23. marraskuuta 2009
VILLE"RUOTSINKAATAJA"PELTONEN"THE FINNISH STAR"
Ville Peltonen finds a way past Sweden goaltender Henrik Lundqvist to make it 2-2 at the end of the second period
VILLE"RUOTSINKAATAJA"PELTONEN"THE FINNISH STAR"
Ville Peltosen tehot nousevat Panthers-menestyksen mukana
Ville Peltonen on vihdoin pääsemässä pisteiden makuun NHL-jäilläkin. Shakinpelaajan tarkkuudella kiekkoa kentällä siirtelevä suomalainen saa entistä enemmän vastuuta Florida Panthersien paidassa.
Kun Suomi voitti historiansa ainoan jääkiekon MM-kullan vuonna 1995, raikui Tukholman Globen-halli riemukkaasti “Den Glider In!” (“Se lipuu sisään!”). Ruotsille etukäteen sävellettyn biisin piti kruunata ruotsalaisten maailmanmestaruus, mutta Suomi voitti huikean finaalin lukemin 4-1. Ottelun sankari ja ylivoimaisesti paras pelaaja oli tuolloin vasta 22-vuotias Ville Peltonen, joka teki finaalissa peräti kolme maalia.
Vantaalaisen kiekkokoulun kasvatille povattiin loisteliasta uraa NHL-jäillä. Toisin kävi. Rahakaukaloiden parrasvaloihin nousivatkin MM-joukkueen ketjukaverit Saku Koivu ja Jere Lehtinen. Sakusta tuli sarjan menestyneimmän joukkueen Montreal Canadiensin ensimmäinen eurooppalainen kapteeni, Jere puolestaan kiilasi Dallas Starsin hyökkääjätähdistöön. Nyt 13 vuoden jälkeen Koivu ja Lehtinen ovat yhä tänä päivänä joukkueidensa tukipilareita.
Ville Peltosen kaksi ensimmäistä NHL-kautta (1995/96) kuluivat San Josen hai-paidassa ilman mainittavaa menestystä. Otteluita kertyi vain 20-30 kaudessa ja mies palasi Eurooppaan. Seuraava NHL-visiitti oli edessä vuoden kuluttua ja Ville kiekkoili kolme kautta Nashvillessä. Kunnon tehoihin ei älykkäästi pelaava suomalainen edelleenkään yltänyt, lukuunottamatta kautta 1999 jolloin hän keräsi 28 tehopistettä 79 ottelussa. Seuraava kausi muodostui taas rikkonaiseksi ja otteluita kertyi vain 23. Repivää ja raastavaa voimakiekkoa pelaava NHL ei näyttänyt sopivan pelin todelliselle taiturille (180 cm/76 kg). Vuosituhannen vaihteessa Peltonen matkusti perheineen takaisin Eurooppaan, Sveitsin ja Ruotsin hyväpalkkaisiin liigoihin.
NHL kutsui vielä kerran
Suomen maajoukkueen vakiokalustoon arvokisoissa jo 1990-luvun alusta lähtien kuulunut Peltonen menestyi kansainvälisillä jäillä erinomaisesti. Vuosien 1994 (Lillehammer) ja 1998 (Nagano) olympiapronssit kirkastuivat hopeaksi vuoden 2006 Torinon talvikisoissa, joissa Suomi todisti kuuluvansa maailman jääkiekkoilun huipulle.
Maajoukkueen kapteenin nauhaa kantaneelle Peltoselle avautui vielä 33-vuotiaana tilaisuus palata NHL-kaukaloon Florida Panthersin voimahahmon Olli Jokisen avustuksella. Nuori Panthers tarvitsi taitoa ja kokemusta ja floridalaisen kiekkoyleisön suosikiksi noussut Jokinen vakuutti joukkueen valmentajan Jacques Martinin maajoukkuekaverinsa taidoista.
Euroopassa korkealle arvostetun Peltosen arveltiin kärsineen taloudellisesti NHL-siirtonsa takia. – Euroopassa ei voi voittaa Stanley Cupia, Peltonen kuittasi paluunsa motiivit lakoonisesti. Heti alkuun pantteripaita tuntui sopivan Peltoselle paremmin kuin aikaisemmat NHL-asusteet. Kaudella 2006 Ville teki ennätyksensä 37 pistettä 72 ottelussa. Viime kausi kului loukkaantumisten merkeissä (56/20)ja mikä surkeinta, Florida Panthersia ei edelleenkään nähty NHL:n pudotuspeleissä. Terveenä ollessaan Peltosen peli kuitenkin kulki ja mies osoitti olevansa joukkueelleen korvaamaton tekijä, etenkin erikoistilanteissa.
- Uudet säännöt sopivat hyvin pelityyliini. Nyt kun kaikki roikkumiset on säännöissä kielletty, jäällä menestyvät taitavat ja nopeat pelaajat, Ville totesi viime vuonna Amerikan Uutisille. NHL:stä poistettiin myös “kahden viivan paitsio” mikä avasi pelin nopeille vastaiskuille ja käänsi sarjan maaliluvut kasvuun.
Florida Panthers pesi kasvonsa
Pudotuspeleistä putoaminen seitsemännen kerran perätysten oli kuitenkin pettymys ja ratkaiseva isku Floridan organisaatiolle. Kasvojen pesun myötä valmentaja Jacques Martin siirrettiin kerrosta ylemmäksi toimitusjohtajan pallille ja joukkueen peräsimeen palkattiin rookie-coach Peter DeBoer, 40, New York Rangersin farmijoukkueesta Ontariosta.
Joukkueen kapteeni ja paras pistemies Olli Jokinen myytiin Phoenixiin ja vaihdossa saatiin kaksi kokenutta puolustajaa, Nick Boynton ja Keith Ballard. Jokisen myynti ei ollut monenkaan Pantteri-fanin mieleen mutta nyt joulun alla 2008 näyttää siltä, että Martinin veto oli onnistunut: Floridan Panthers on saanut pisteitä seitsemästä ottelusta perätysten ja on tiukasti kilpailemassa paikasta kevään play off-otteluihin..
- Nyt roolijaot ovat joukkueessa selkeät ja jokainen tietää tarkalleen, mitä tehdä kentällä, Ville Peltonen totesi Amerikan Uutisille Buffalon kaaduttua kotijäällä 2-1. Panthersin pitkä pisteputki nosti joukkueen viimeiseltä sijalta jo kolmanneksi omassa lohkossa ja tunnelmat joukkueessa ovat hyvät. Panttereiden nousun myötä myös Peltosen oma pistesarake alkoi kasvaa. Mutta mikä tärkeintä, Villen maalit ja syötöt ovat olleet voittojen kannalta ratkaisevia.
Martin povaa Villelle lisävuosia
Toimitusjohtaja Jacgues Martin on myös tyytyväinen joukkueen viimeaikaiseen kehitykseen.
- Nyt meillä on joukkueessa kasa kokeneita pakkeja, joiden henkilökemiat sopivat hyvin yhteen. Siinä ero viime vuosiin, perusteli Jaques Martin menestystä lehdellemme.
- Ville Peltonen on erinomainen pelaaja ja mikäli otteet jatkuvat tähän malliin, on hänelle vielä runsaasti pelivuosia edessä, Pantteri-pomo raotti tulevaisuuden verhoa. Martin viittaus kohdistui suomalaislaiturin neljässä perättäisessä ottelussa keräämään seitsemään tehopisteeseen. Etenkin Washingtonin voitto-ottelussa Villen tekemä maali on jäänyt Martinin mieleen.
- Se oli todellinen taidonnäyte. Harmi ettei ottelu – ja Peltosen maali – näkyneet televisiossa Floridassa, Panthers-pomo sanoo.
Peter DeBoer on reilu valmentaja
Ville Peltosen kausi käynnistyi hitaasti ja alkukauden parissakymmenestä matsista tuloksena oli vain kaksi pistettä. Miehellä itsellään on selkeä käsitys asiasta
- Uusi valmentaja ei tuntenut kunnolla pelaajiaan ja omat peliminuuttini jäivät vähiin alkukaudesta. Onneksi sain kuitenkin paljon aikaa alivoimapeleissä ja se oli omiaan nostamaan itseluottamusta. Harjoituskausikin ennen sarjaa meni erinomaisesti ja silloin sain alle paljon otteluita, Ville toteaa.
Kun seuraa Peltosen viiletystä jäällä, ei voi olla toteamatta miehen tekevän rajusti töitä jokaisen palkkataalansa eteen. Hän karvaa rajusti, riistää kiekkoja ja siirtelee pelivälinettä jäällä kuin shakkimestari konsanaan. Nuoriin pelaajiin verrattuna Villellä on yksi lyömätön etu puolellaan: hän ei tee kentällä mentaalivirheitä.
Nuorena valmentajana Peter DeBoer suhtautuu joukkueeseensa ennakkoluulottomasti, mikä auttanut miestä nopeasti havaitsemaan pelaajiensa vahvimmat puolet. Kaiken kokeneen ja nähneen Ville Peltosen kannalta tilanne on NHL-uralla uusi: nyt kaikki pelaajat ovat valmennusjohdolle kirjoittamattomia kortteja ja peliaika on itse ansaittava päivästä toiseen.
- DeBoer on reilu ja suora valmentaja. Hän suhtautuu jokaiseen pelaajaan samalla tavalla. Hän on tiukka ja vaatii pelaajilta paljon, Peltonen kiittelee. Myös ketjukaverit, tsekki Radek Dvorak ja Gregory Campbell saavat Villen tunnustuksen. – Etenkin Dvorak on nopea ja taitava, ja hänen kanssaan on helppo pelata.
Ylivoimapelaaminen antaa vielä odottaa
Joukkueen nykyinen pakkikalusto on myös Villen mieleen. -He tietävät täsmälleen mitä kentällä tehdään eivätkä panikoidu tiukoissakaan otteluissa. Ja hyökkäykset on helppo aloittaa kun kiekko tulee aina suoraan lapaan.
Panthersin alivoimapelaaminen on tällä kaudella parantunut entisestään. Peltonen on aina jäällä kun pelataan neljällä viittä vastaan. Me suomalaisfanit odotamme kuitenkin sitä hetkeä, jolloin valmennusjohto ymmärtää, että Suomen jääkiekkomaajoukkueen kapteenin peliäly ja taito riittää myös ylivoimapelaamiseen.
- Toivottavasti kauden aikana päästään siihenkin vaiheeseen, Ville naurahtaa, mutta ei ota asiasta sen kummempia paineita. Kaikesta päätelleen NHL-elämä hymyilee nyt 35-vuotiaalle kiekkotaiturille, jonka kuusihenkinen perheensä viihtyy erinomaisesti Floridan lämmössä.
VILLE"RUOTSINKAATAJA"PELTONEN"THE FINNISH STAR"
Ville Peltonen
 |
Seura kaudella 2008-09: Florida Panthers
Pelinumero: 18
Pelipaikka: hyökkääjä
Kätisyys: left
Pituus/paino: 178cm/82kg
Syntynyt: 24.5.1973, Vantaa
Seurat:
HIFK (1990-95), San Jose Sharks (1995-97), Frölunda (1997-98), Nashville Predators (1998-2001), Jokerit (2001-03), Lugano (2003-06), Florida Panthers (2006-)
NHL-ura:
303 ottelua / 40+77=117 pistettä / 88 jäähyminuutit
Uran merkkipaaluja:
- World Cup -hopeaa 2004
- Olympiahopeaa 2006
- Olympiapronssia 1994, 1998
- MM-kultaa 1995
- MM-hopeaa 1994, 1998, 1999, 2007
- MM-pronssia 2000, 2006, 2008
- SM-kultaa 2002 (Jokerit)
- SM-pronssia 1993 (HIFK)
- Sveitsin mestaruus 2006
- Sveitsin liigan pistepörssin voitto 2004
VILLE PELTONEN JA OLLI JOKINEN"THE FINNISH STARS"
Olli Jokinen: MM-kulta ainoa tavoite
3.5.2008
Suomen jääkiekkomaajoukkue aloittaa lauantaina urakkansa Kanadan MM-kisoissa, kun vastaan luistelee Saksa. Yksi Suomen avainpelaajista on ykköskentän sentteri Olli Jokinen, eikä kokeneella Leijona-hyökkääjällä ole mielessä kuin yksi asia.
- Voittamisen merkitys ja nimenomaan halu voittaa kasvavat sitä mukaa kun vanhenet. Samalla alkaa myös käsittää, miten vaikeaa tässä lajissa on saavuttaa jotain suurta, Jokinen kertoi Ilta-Sanomille.
- Tännekin on tultu vain hakemaan sitä yhtä ainoaa tavoitetta, kultaa. Minun silmissäni Suomi taistelee ilman muuta maailmanmestaruudesta, Floridan kapteeni totesi.
Mikko Jokela Leijonien miehistöön
Perjantain jääharjoitusten jälkeen Leijonien valmennusjohto päätyi leimaamaan seitsemännen puolustajan MM-kisapassin ennen lauantain avausottelua Saksaa vastaan Halifaxissa.
Mikko Jokelan kisapassi leimataan ennen ottelun alkua, joten Suomella on ottelussa neljä täyttä hyökkäysketjua ja seitsemän puolustajaa. Näin 20 kenttäpelaajan maksimimäärästä Suomella uupuu enää yksi nimi.
Leimaamatta on vielä maalivahti Karri Rämön, puolustaja Sami Lepistön ja hyökkääjien Jarkko Immosen, Esa Pirneksen ja Lennart Petrellin kisapassit.
Saksa voittanut Leijonat viimeksi 1993
Saksa ei viime vuosina ole ollut Suomen jääkiekkomaajoukkueelle vaikea vastus, sillä viimeksi Saksa on pystynyt lyömään Leijonat arvoturnauksessa vuoden 1993 MM-kisoissa. Sen jälkeen Suomi on voittanut kaikki arvoturnausottelut Saksaa vastaan lukuunottamatta vuoden 2003 kotikisojen jatkosarjaottelua, joka päättyi tasapeliin.
Vielä 1980-luvulla Länsi-Saksa ja DDR kiusasivat Suomea jatkuvasti ja onnistuivat torpedoimaan arvoturnauksissa suomalaisten mitalihaaveita. Vuoden 1983 MM-kisoissa Suomi hävisi kahdesti DDR:lle ja kertaalleen Länsi-Saksalle. Länsi-Saksa päihitti Suomen MM-kisoissa myös 1985 ja 1987 sekä olympiakisoissa 1984. Tuolloin legendaarinen Erich Kühnhackl johti Suomen kaatoa Sarajevon turnauksen ottelussa viidennestä sijasta.
Busch saa pelata Leijonia vastaan
Saksan jääkiekkomaajoukkueen hyökkääjä Florian Busch saa pelata lauantaina, kun joukkue kohtaa Suomen Kanadassa järjestettävissä MM-kisoissa. Maailman antidopingtoimisto Wada antoi Buschille luvan osallistua kisoihin.
Eisbären Berliniä edustava Busch kieltäytyi dopingtestistä 6. maaliskuuta. Hän kuitenkin pyörsi päätöksensä pari tuntia myöhemmin ja suostui testiin, joka osoittautui negatiiviseksi. Hyökkääjä sai tempustaan 5 000 euron sakot, mutta Wada ei päättänyt antaa lisäsanktioita.
Saksan mestaruuden Eisbärenin riveissä voittanut Busch saalisti Saksan liigassa tehot 14+27=41.
VILLE"RUOTSINKAATAJA"PELTONEN"THE FINNISH STAR"
Jääkiekon MM-kullasta vierähtänyt 10 vuotta
 |
Toukokuun seitsemännen iltapäivä Suomessa vuonna 1995. Lähes 2,3 miljoonaa suomalaista on pakkautunut tv-vastaanottimien ääreen jännittämään Tukholman Globen-hallissa käytävää Suomen ja Ruotsin välistä jääkiekon MM-loppuottelua.
Kylien raitit ja kaupunkien kadut ammottavat sunnuntai-iltapäivänä tyhjyyttään aina siihen asti, kunnes tulostaulu näyttää täyttä 60 peliminuuttia: Suomi on kukistanut Ruotsin sen omalla maaperällään maalein 4-1 ja saavuttaa historiansa ensimmäisen maailmanmestaruuden.
Mestaruuden varmistuttua ihmiset säntäävät spontaanisti kaduille riemuitsemaan, kukin omassa pitäjässään tai kaupungissaan. Siniristiliput hulmuavat ihmisten käsissä, autoletkojen kuskit painelevat hulvattomasti äänimerkkejä ja ilmassa raikuu sekaisin "Suomi, Suomi!"-huutoja sekä "Den glider in" ja "Suomi on uusi maailmanmestari" -lauluja. Riehakkaimmat hyppäävät juhlahumussa päätä pahkaa suihkualtaaseen viilentymään.
Samaan aikaan Globenissa juhlivan maailmanmestarijoukkueen jäsenet pohtivat, kannattaako heidän lähteä piipahtamaan Tukholmassa Sergelin torilla. Olisiko siellä muka ihmisiä odottamassa suomalaisia voittajia? Kyllä olisi, arvioista riippuen noin 15000.
Kauppatori täyttyi ihmisistä
Seuraavana päivänä kultajoukkue lentää hävittäjien saattelemana Suomeen ja vielä parempaa on luvassa: Helsingin kauppatorille on sulloutunut jopa 100 000 ihmistä vastaanottamaan sankareitaan. Historian ensimmäinen MM-kulta tarjoaa, jos ei leipää ja sirkushuveja, niin ainakin kunnon karnevaalit.
Syitä spontaaniin riemuun on vuosien varrella tarkasteltu niin urheilullisesta kuin yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Edellisenä vuonna Italiassa MM-kulta oli valunut käsistä rangaistuslaukauskilpailussa Kanadaa vastaan, ja kiekkokansan odotukset oli venytetty äärimmilleen. Historian saatossa "isoveli" Ruotsi oli useasti juottanut Suomen jääkiekkomaajoukkueelle tappion kitkerää kalkkia viemällä mestaruuden suomalaisten nenän edestä tai sitten maa oli noussut tasoihin viimeisen minuutin kahdella maalilla.
Näihin tapahtumiin nähden "Aku Ankan" voitto "Hannu Hanhesta" Ruotsin maaperällä vapautti monen penkkiurheilijan vuosien patoutumat villiin riemuun.
Vuoden 1995 yhteiskunnallinen tilanne oli suomalaisille uusi, sillä maa oli juuri liittynyt Euroopan unioniin ja maailmanmestaruus pönkitti murroksessa olevaa suomalaista identiteettiä. Toisaalta Suomella oli takana historian pahin lama, josta maa oli pikku hiljaa toipumassa. Joukkueen voitto antoi ihmisille kollektiivisen tunteen samaistua voittajiin - maailmanmestareihin.
Täyttyisikö Kauppatori enää?
"Missä olit silloin, kun Suomi voitti maailmanmestaruuden" -kysymys on ajankohtainen juuri tänä keväänä. Oli vastaus mikä tahansa, tuskin monikaan uskoi keväällä 1995, että seuraavaa mestaruutta ei voiteta seuraavaan kymmeneen vuoteen.
- Kyllähän tässä hermostuu, kun miettii, että miksi toista mestaruutta ei ole tullut, naurahtaa MM-kullan kolmella maalilla ratkaissut Ville Peltonen Risto Pakarisen uudessa kirjassa Joukkue vailla vertaa.
- Kaikki on ollut pelissä. Ei tässä kohta enää ole sitä mahdollisuutta, Peltonen lisää.
Viime syksynä Suomi oli lähellä todellista jättipottia, kun se selvisi maailmancupissa loppuotteluun Kanadaa vastaan. Turnauksessa, jossa oli mukana kaikki parhaat pelaajat. Suomi joutui nöyrtymään Torontossa Kanadalle maalein 2-3.
Maanantaina huhtikuun 18. päivä Helsingin Kauppatori kylpee auringon valossa. Kirkuvat lokit lentelevät myyntikojujen välissä kalantuoksun sekoittamina. Ihmiset kävelevät verkkaiseen tahtiin ja tekevät ostoksia.
Voisiko tori täyttyä jälleen lokkien sijaan kirkuvista ja karjuvista suomalaisista?
- En usko, että Kauppatorille tulisi enää niin paljon ihmisiä, Hockey-lehden päätoimittaja Pakarinen arvelee.
- Tosin kyllä ihmisille juhlat aina maistuvat, hän lisää.
Varmaa vastausta ei tiedä vasta kuin Leijonien seuraavan mestaruuden jälkeen. Uusi mahdollisuus siihen tarjoutuu huhtikuun lopussa alkavissa Itävallan MM-kisoissa.
VILLE PELTONEN"FLYING FINN"
Ville Peltonen
Wikipedia
| Ville Peltonen | |
|---|---|
 | |
| Pelipaikka | hyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 178 cm |
| Paino | 82 kg |
| KHL-seura | Dynamo Minsk |
| Aik. seurat | HIFK (SML) San Jose Sharks (NHL) Frölunda HC (Elit.) Nashville Predators (NHL) Jokerit (SML) HC Lugano (NLA) Florida Panthers (NHL) |
| Kansalaisuus |  Suomi |
| Syntymäaika | 24. toukokuuta 1973 , Vantaa |
| NHL-varaus | 58. varaus, 1993 San Jose Sharks |
| Pääsarjaura | 1991– |
Ville Sakari Peltonen (syntynyt 24. toukokuuta 1973 Vantaa, Suomi) on suomalainen jääkiekkoilija, joka 1990-luvun puolivälistä lähtien on pelannut kansainvälisellä huipulla. Ville Peltonen muistetaan parhaiten kolmesta maalistaan Tukholman vuoden 1995 MM-finaalissa, jotka viime kädessä varmistivat, että Suomi voitti kultaa. Turnauksessa Leijonien ykkösketjuna oli Peltosen, Saku Koivun ja Jere Lehtisen muodostama "Tupu, Hupu ja Lupu", joka oli vakuuttanut jo edellisellä kaudella olympiaturnauksessa ja MM-kisoissa.
Kaudeksi 2009-2010 Ville siirtyi valkovenäläiseen Dynamo Minskiin. Peltonen valittiin heti joukkueensa kapteeniksi nyt alkavalle KHL-liigan toiselle kaudelle.
Laitahyökkääjä Peltonen on saavuttanut kolme olympiamitalia: kahdesti pronssia ja kerran hopeaa. Lisäksi hänen palkintokaapissaan on kahdeksan MM-mitalia; yhden kullan lisäksi neljä hopeaa ja kolme pronssia sekä hopeamitali World Cup -turnauksesta.
Pelaamissaan 18:ssa arvoturnauksessa Peltonen on kahdellatoista mitalillaan Leijona-tilaston ykköspaikalla. Kaikkiaan Peltonen on valittu kolme kertaa MM-kisojen All Stars -kentälliseen (1995, 1998, 2004).
Peltonen on pelannut 240 A-maaottelua, joissa hän on tehnyt tehopisteet 76+99=175. Ville Peltonen on Leijonien MM-kisahistorian pistepörssin ykkösnimi 81 pisteellään (34+47). Aikuisten arvoturnausten eli MM-kilpailujenolympialaisten ja Jääkiekon maailmancupin 132 ottelussa Peltosen pistemäärä on 46+61=107. lisäksi
Sisällysluettelo[piilota] |
[muokkaa] Ura
[muokkaa] Nuoruus
Ville Peltonen syntyi Vantaalla 24. toukokuuta 1973. Peltosen isä Esa oli myös maajoukkuetason jääkiekkoilija, joka pelasi peräti neljissä olympiakisoissa, 11:t MM-kisat sekä 277 A-maaottelua. Ville Peltonen siirtyi 10-vuotiaana Nurmijärveltä Etelä-Vantaan Urheilijoihin. Muuton syy oli se, että Nurmijärvellä ei ollut jäähallia. Hän itse totesi:
»[…] Vantaalla olosuhteet ja me-henki olivat hyvät. Ilmaiseksi emme kuitenkaan saaneet mitään, minäkin jaoin lehtiä Pähkinärinteeseen.»
(Ville Peltonen[1])
[muokkaa] Siirtyminen SM-liigaan: HIFK:n vuodet ja alku NHL:ssä (1990-1997)
Peltosen ensimmäinen SM-liigaseura oli helsinkiläinen HIFK, minkä A-junioreissa hän pelasi kaudella 1990–91 runkosarjassa 36 ottelua saamalla pisteitä yhteensä 37 (21 + 16).[2] Kaudella 1991–92 Peltonen nousi HIFK:n edustusmiehistöön, missä kertyi kuusi peliä ilman tehopisteitä. A-junioreissa.[2] sujui mallikkaammin; tehopinnoja kertyi 51.[2]
Kauden 1992–93 saldona Peltosella SM-liigasta HIFK:n riveissä 37 tehopistettä (13 + 24).[2]Jarmo Wasama -palkinnon.[3] , sekä myös SM-liigan vuoden tulokkaan palkinnon.[4] Samalla kaudella Peltonen pelasi myös A-junioreissa keräten kuusi tehopistettä. Peltonen sai parhaan tulokkaan
Kaudella 1993–94 Peltonen keräsi HIFK:ssa 38 pistettä (16 + 22), jotka olivat hänen parhaat pisteensä siihen mennessä pääsarjassa. Kausi 1994–95 oli Peltosen viimeinen SM-liigakausi ennen siirtymistä NHL:ään. Kyseisellä kaudella Peltonen pelasi 45 ottelua keräten 36 pistettä (20 + 16).[2]
San Jose Sharks varasi Peltosen NHL:ään vuonna 1993 kolmannella kierroksella varausnumerolla 58.[5] Hän aloitti NHL-uransa vuonna 1995 San Jose Sharksissa pelaten kaudella 1995–96 yhteensä 31 ottelua (2 + 11). 13. pisteen saavuttamisen jälkeen Sharkseissa Peltonen siirtyi IHL-seuraan Kansas City Blades, jossa hän saavutti 18 pistettä. Kaudella 1996–97 Peltonen jatkoi San Josessa tehopisteillä 2+3=5 (28 ottelua). Peltonen muutti pelaamaan AHL:n farmiin Kentucky Thoroughblades 40 ottelun tehoilla 22+30=52.[2]
[muokkaa] Siirtyminen Ruotsiin, paluu NHL:ään ja menestys SM-liigassa (1997-2003)
Kautena 1997–98 Ville Peltonen siirtyi Ruotsiin pelaamaan Elitserien-liigaan Västra Frölunda HC-seuraan, missä kertyi 45 ottelua. Hän keräsi yhteensä 22 maalia ja 29 syöttöä saamalla tehopisteet 51, millä Peltonen voitti Elitserienin pistepörssin.[2] Peltosesta tuli Elitserienin paras pistemies vuonna 1998.[4]
Kaudella 1998–99 Peltonen siirtyi takaisin NHL:ään, tällä kertaa Nashville Predatorsiin. Kausi alkoikin lupaavasti; 14:ssä ensimmäisessä ottelussa kertyi kelpo tehot 5+5=10, mutta sitten paha olkapäävamma päätti koko NHL-kauden Peltosen osalta. Kaudella 1999–00 Peltonen jatkoi Nashvillessä tehoin 6+22=28. Kausi 2000–01 oli hänen viimeisensä kyseisessä seurassa. Tällä kertaa Peltonen sai itselleen tehopisteet 3+1=4 pelaamalla 23 ottelua. Peltonen siirtyi Nashvillestä IHL-seuraan Milwaukee Admirals tehoilla 27+33=60 (53 ottelua).[2] Peltonen valittiin IHL:n tähdistökentällisen hyökkääjäksi vuonna 2001.[4]
Kaudella 2001–02 Peltonen siirtyi Jokereihin tullen samalla valituksi joukkueen kapteeniksi. Peltosen liittyminen Jokereihin herätti monissa ihmetystä, koska hän oli pelannut ennen NHL:ää nimenomaan Jokereiden paikalliskilpailijan riveissä - HIFK:issä. Kyseisellä kaudella Peltonen pelasi 30 ottelua tehopistein 11+18=29. Peltonen voitti ensimmäisen Kanada-maljansa[2] Jääkiekkotoimittajat valitsivat Ville Peltosen Raimo Kilpiö -palkinnon saajaksi.[6][7] Peltonen palkittiin myös kaudella 2002–2003 vuoden Herrasmies -palkinolla.[8] joukkueen ykköspelaajana. Kaudella 2002–03 hän jatkoi Jokereissa, tällä kertaa tehopistein 23+19=42. Peltonen valittiin myös liigan tähtikentälliseen.
Pisteiden valossa parhaan SM-liigakautensa hän pelasi Jokereissa kaudella 2002-03.
[muokkaa] Menestys Nationalliga A:ssa ja NHL (2003-2008)
Ville Peltonen pelasi seuraavat kolme vuotta Sveitsissä Nationalliga A:ssa. Avauskaudellaan 2003-04 HC Luganossa Peltosen tehopisteet 28+44=72 48. ottelussa. Peltonen sai saavutuksistaan palkinnot Sveitsin A-liigan paras pistemies 2004 ja paras pelaaja.[4] Toisella kaudella 2004–05 Peltonen pelasi 44 ottelua keräten pisteet 24+32=56. Viimeisen kerran Peltonen esiintyi Luganon paidassa kaudella 2005–06, jolloin tehopisteet 39 pelissä 23+25=48. Ville Peltosen kipparoiman HC Luganon kausi huipentui Nationalliga A:n[2] voittoon.
Kaudeksi 2006–07 Peltonen palasi 33-vuotiaana viiden vuoden tauolta NHL:ään, nyt Florida Panthersiin, jossa hän saavutti 72 ottelussa tehopisteet 17+20=37. Seuraavalla kaudella 2007–08 Peltonen jatkoi Floridassa tehopistein 5+15=20 56 ottelussa.[2] Kautta häiritsi jalkamurtuma, jonka takia Peltoselta jäi väliin 24 ottelua.[9]
Ville Peltosen jalkaan tuli murtuma myös Atlanta Thrashersiä vastaan pelatussa ottelussa kaudella 2008–09.[9] Peltosen kolmannen Florida Panthers -kauden teholukemiksi tulivat 79 ottelussa 12+19=31, jotka ovat hyvät huomioiden ketjunsa roolin vastustajien ykkösketjujen pysäyttäjänä.
[muokkaa] Maajoukkue
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi | |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset | |||
 Hopeaa | Torino 2006 | jääkiekko | |
 Pronssia | Lillehammer 1994 | jääkiekko | |
| Pronssia | Nagano 1998 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa | Ruotsi 1995 | jääkiekko | |
| Hopeaa | Italia 1994 | jääkiekko | |
| Hopeaa | Sveitsi 1998 | jääkiekko | |
| Hopeaa | Norja 1999 | jääkiekko | |
| Hopeaa | Venäjä 2007 | jääkiekko | |
| Pronssia | Venäjä 2000 | jääkiekko | |
| Pronssia | Latvia 2006 | jääkiekko | |
| Pronssia | Kanada 2008 | jääkiekko | |
| Maailmancup | |||
| Hopeaa | Yhdysvallat 2004 | jääkiekko | |
Vuoden 1994 olympiakisoista lähtien Leijonat ovat pelanneet yhteensä 22 arvoturnausta (neljät olympialaiset, 16 MM-kisat, 2 Word Cup -turnausta), joissa Ville Peltonen on ollut mukana 18 kertaa. Väliin ovat jääneet ainoastaan kevään 2001 MM-kisat (IHL-liigan playoff) ja 2002 talven olympialaiset, sekä saman kevään MM-kisat (olkapäävamma). Viimeisimmän, 2009 MM-turnauksen Peltonen joutui jättämään väliin NHL:n runkosarjan toiseksi viimeisessä ottelussa murtuneen sormen takia. Salt Lake Cityn 2002 olympiajoukkueeseenkin Peltonen oli jo valittu ennen pahaa loukkaantumistaan. Eniten Peltosen merkitystä Leijonille kuvannee seuraava: 1994 olympiapronssista alkaen Suomen A-maajoukkue on yltänyt 13 kertaa arvoturnausmitalille - vain kerran ilman Peltosta (MM-Saksa 2001).
Ville Peltonen pelasi ensimmäisen miesten A-maaottelunsa 4. marraskuuta 1993 Tšekkiä vastaan.
Heti ensimmäisessä miesten arvoturnauksessaan Lillehammerin talviolympiakisoissa 1994 Ville Peltonen valittiin kiekkojoukkueen varakapteeniksi. Peltosen, Saku Koivun ja Jere Lehtisen muodostama nuorisoketju nousi joukkueen tehokkaimmaksi ketjuksi. Pronssiottelussa Suomi voitti Venäjän ensimmäistä kertaa arvoturnauksessa, jossa Peltonen teki 3–0-maalin. Loppulukemat olivat 4–0.[10] Keväällä Milanon MM-kisoissa Suomi saavutti hopeaa hävittyään Kanadalle loppuottelussa rangaistuslaukauksilla.[11]
Ville Peltonen teki vuoden 1995 MM-finaalin kolme ensimmäistä maalia ja syötti neljännen. Välierissä Tsekkiä vastaan Peltonen teki Suomen 2-0-maalin. Koko nuorisoketju valittiin kisojen All Stars -kentän hyökkääjiksi. Ville Peltonen oli turnauksen pistepörssin toinen tehoillaan 6+5=11.
Naganon olympialaisissa Leijonien ykkösketjuksi muotoutui Teemu Selänne - Koivu - Lehtinen. Suomi-Kanada -pronssiottelun alkuverryttelyssä Selänne kuitenkin loukkaantui ja Ville Peltonen nostettiin ykkösketjuun. Hän teki Kanadaa vastaan voittomaalin 3–2[12][13] Patrick Royn selän taakse heti kolmannen erän alussa.
Samana keväänä Zürichin MM-kisoissa Peltonen teki jatkolohkon ratkaisuottelussa Kanadaa vastaan tasoituksen noin 10 sekuntia ennen päätösvihellystä. Turnauksessa pelattiin kaksiosainen finaali, jonka ensimmäisessä ottelussa Peltosen tekemä maali hylättiin. Ottelu päättyi lopulta Ruotsin 1-0 voittoon, ja finaalin toisen osan päätyttyä maalittomana Ruotsi voitti kultaa. Ville Peltonen valittiin MM-kisojen tähtikenttään toisen kerran urallaan. Turnauksessa Peltonen muodosti Raimo Helmisen kanssa tehokkaan duon. Pistepörssin voittaneesta Peter Forsbergista Peltonen (4+6=10) jäi pisteen ollen neljäs.
Lillehammerin MM-kisoissa 1999 Suomi saavutti jälleen hopeaa. Suomi hävisi Tšekille finaalin ensimmäisen osan 1–3. Toisen osaottelu päättyi Leijonille 4–1. Tässä voitto-ottelussa Ville Peltonen teki Suomen neljännen maalin, mutta Tšekki voitti maailmanmestaruuden jatkoajalla.[14]
Keväällä 2004 Prahan MM-kisoissa Peltonen ja Olli Jokinen pelasivat ykkösketjussa tehokkaasti. Tärkeässä puolivärieräottelussa Kanadaa vastaan Peltosen tehot olivat 1+2 hänen tehtyään ottelun avausmaalin. Se ei kuitenkaan riittänyt vaan jatkoaikatappio lopetti Leijonien kisat. Ville Peltonen valittiin kolmannen kerran turnauksen tähdistöön. Kisojen pistepörssin voitti Kanadan Dany Heatley pisteen erolla ennen Peltosta (4+6=10) ja Jaromir Jagria.
Torinon talviolympiakisoissa 2006 Ville Peltonen ja Olli Jokinen muodostivat Selänne - Koivu - Lehtisen ohella tehokkaan parivaljakon. Puolivälierässä USA:ta vastaan Ville Peltonen teki ottelun avausmaalin, ja Suomi eteni välieriin maalein 4-3. Peltonen teki avausmaalin myös välierässä Venäjää vastaan ja syötti Suomen 4-0-maalin. Olympiafinaalissa Peltonen teki Suomen 2-2-tasoituksen, mutta Ruotsi voitti ottelun 3-2.
Tuoreimmassa arvoturnauksessaan Ville Peltonen oli Kanadan MM-kisoissa vuonna 2008 Leijonien kapteenina voittamassa pronssia.
Peltonen on ollut MM-kisajoukkueen kapteenina kuusi kertaa vuosina 1998, 2000, 2005, 2006, 2007 ja 2008.[15][16] Eurohockeyliigan turnauksissa ja yksittäisissä maaotteluissa Peltonen on pelannut kapteenina aina mukanaollessaan. Yleensä Peltonen on pelannut ykkösketjun vasemmalla laidalla.
[muokkaa] Yksityiselämä
Vuonna 2007 Peltonen joutui putkaan Floridassa riehakkaan South Beachissa olleen baari-illan jälkeen. Mukana putkassa oli Peltosen joukkuetoveri maalivahti Ed Belfour. Peltosen nähtiin vahingoittavan kadulla ollutta paloautoa ja sai siitä 500 euron sakot.[17]
Ville Peltonen on järjestänyt nimeään kantavan suositun junioreiden kiekkokoulun jo kuutena kesänä Järvenpäässä (2003-08). Tulevana kesänä kiekkokoulu siirtyy Kisakallion urheiluopistolle 2009 Lohjalla. Koulun markkinointipäällikkönä toimii Harri Hollo.[18]
[muokkaa] Peltosesta sanottua
Mike Keenan sanoi Peltosesta seuraavaa:
»Peltonen on hyvin kokenut hyökkääjä, joka on hyvä sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan.[19]»
[muokkaa] Tilastot
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 1990–91 | HIFK | A-jun. | 36 | 21 | 16 | 37 | 16 | 7 | 2 | 3 | 5 | 10 | JEM | 6 | 4 | 4 | 8 | 2 | ||||||||||
| 1991–92 | HIFK | SML | 6 | 0 | 0 | 0 | 0 | -- | -- | -- | -- | -- | ||||||||||||||||
| HIFK | A-jun. | 37 | 28 | 23 | 51 | 28 | 4 | 0 | 2 | 2 | 2 | |||||||||||||||||
| 1992–93 | HIFK | SML | 46 | 13 | 24 | 37 | 16 | 4 | 0 | 2 | 2 | 2 | JMM | 7 | 5 | 6 | 11 | 20 | ||||||||||
| HIFK | A-jun. | 2 | 4 | 2 | 6 | 4 | -- | -- | -- | -- | -- | |||||||||||||||||
| 1993–94 | HIFK | SML | 43 | 16 | 22 | 38 | 14 | 3 | 0 | 0 | 0 | 2 | OK | 8 | 4 | 3 | 7 | 0 | ||||||||||
| MM | 8 | 4 | 1 | 5 | 4 | |||||||||||||||||||||||
| 1994–95 | HIFK | SML | 45 | 20 | 16 | 36 | 16 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | MM | 8 | 6 | 5 | 11 | 4 | ||||||||||
| 1995–96 | San Jose Sharks | NHL | 31 | 2 | 11 | 13 | 14 | -- | -- | -- | -- | -- | MM | 6 | 3 | 2 | 5 | 6 | ||||||||||
| Kansas City Blades | IHL | 29 | 5 | 13 | 18 | 8 | -- | -- | -- | -- | -- | |||||||||||||||||
| 1996–97 | San Jose Sharks | NHL | 28 | 2 | 3 | 5 | 0 | -- | -- | -- | -- | -- | MC | 4 | 1 | 3 | 4 | 0 | ||||||||||
| Kentucky Thoroughblades | AHL | 40 | 22 | 30 | 52 | 21 | -- | -- | -- | -- | -- | MM | 7 | 2 | 2 | 4 | 0 | |||||||||||
| 1997–98 | Västra Frölunda HC | SEL | 45 | 22 | 29 | 51 | 44 | 7 | 4 | 2 | 6 | 0 | OK | 6 | 2 | 1 | 3 | 6 | ||||||||||
| MM | 10 | 4 | 6 | 10 | 8 | |||||||||||||||||||||||
| 1998–99 | Nashville Predators | NHL | 14 | 5 | 5 | 10 | 2 | -- | -- | -- | -- | -- | MM | 10 | 2 | 3 | 5 | 2 | ||||||||||
| 1999–00 | Nashville Predators | NHL | 79 | 6 | 22 | 28 | 22 | -- | -- | -- | -- | -- | MM | 9 | 0 | 4 | 4 | 2 | ||||||||||
| 2000–01 | Nashville Predators | NHL | 23 | 3 | 1 | 4 | 2 | -- | -- | -- | -- | -- | ||||||||||||||||
| Milwaukee Admirals | IHL | 53 | 27 | 33 | 60 | 26 | 5 | 2 | 1 | 3 | 6 |  | ||||||||||||||||
| 2001–02 | Jokerit | SML | 30 | 11 | 18 | 29 | 8 | -- | -- | -- | -- | -- |  | |||||||||||||||
| 2002–03 | Jokerit | SML | 49 | 23 | 19 | 42 | 14 | 10 | 4 | 6 | 10 | -- |  | MM | 7 | 3 | 4 | 7 | 2 | |||||||||
| 2003–04 | HC Lugano | NLA | 48 | 28 | 44 | 72 | 16 | 16 | 4 | 10 | 14 | 8 | MM | 7 | 4 | 6 | 10 | 2 | ||||||||||
| 2004–05 | HC Lugano | NLA | 44 | 24 | 32 | 56 | 16 | 5 | 0 | 3 | 3 | 2 | MC | 6 | 1 | 2 | 3 | 2 | ||||||||||
| MM | 6 | 1 | 2 | 3 | 4 | |||||||||||||||||||||||
| 2005–06 | HC Lugano | NLA | 39 | 23 | 25 | 48 | 22 | 17 | 12 | 14 | 26 | 8 |  | OK | 8 | 4 | 5 | 9 | 6 | |||||||||
| MM | 9 | 2 | 2 | 4 | 8 | |||||||||||||||||||||||
| 2006–07 | Florida Panthers | NHL | 72 | 17 | 20 | 37 | 28 | -- | -- | -- | -- | -- | MM | 9 | 2 | 7 | 9 | 4 | ||||||||||
| 2007–08 | Florida Panthers | NHL | 56 | 5 | 15 | 20 | 20 | -- | -- | -- | -- | -- | MM | 9 | 1 | 3 | 4 | 2 | ||||||||||
| 2008-09 | Florida Panthers | NHL | 79 | 12 | 19 | 31 | 31 | -- | -- | -- | -- | -- | ||||||||||||||||
| 6 | yhteensä | SML | 219 | 83 | 99 | 182 | 68 | 20 | 4 | 8 | 12 | 4 | aikuisten arvokisat | 137 | 46 | 61 | 107 | 62 | ||||||||||
| 8 | yhteensä | NHL | 382 | 52 | 96 | 148 | 119 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2 | yhteensä | IHL | 82 | 32 | 46 | 78 | 34 | 5 | 2 | 1 | 3 | 6 | ||||||||||||||||
| 1 | yhteensä | AHL | 40 | 22 | 30 | 52 | 21 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1 | yhteensä | SEL | 45 | 22 | 29 | 51 | 44 | 7 | 4 | 2 | 6 | 0 | ||||||||||||||||
| 3 | yhteensä | NLA | 131 | 75 | 101 | 176 | 54 | 38 | 16 | 27 | 43 | 18 | ||||||||||||||||
[muokkaa] Peltosen joukkuesaavutukset
- Olympiapronssi 1994
- MM-hopea 1994
- MM-kulta 1995
- Olympiapronssi 1998
- MM-hopea 1998
- MM-hopea 1999
- MM-pronssi 2000
- SM-kulta 2002
- World Cup -hopea 2004
- Olympiahopea 2006
- MM-pronssi 2006
- Sveitsin mestaruus 2006
- MM-hopea 2007
- MM-pronssi 2008
[muokkaa] Henkilökohtaisia saavutuksia
- SM-liigan vuoden tulokas 1993
- MM-kisojen All Stars -valinta 1995, 1998 ja 2004
- Ruotsin Elitserienin pistepörssin voitto 1998
- SM-liigan herrasmiespelaaja 2003
- SM-liigan All Stars -valinta 2003
- Sveitsin NLA-liigan pistepörssin voitto 2004
- Arvokkain maajoukkuepelaaja 2005
- Vuoden helsinkiläisurheilija 2006
- Vuoden Käyttäytyjä 2006 (Tapaseura ry:n valinta)