maanantai 21. joulukuuta 2009
JOONATAN JOHANSSON"FINNISH STAR"
Jonatan Johansson
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Jonatan Lillebror Johansson | |
| Syntymäaika | 16. elokuuta 1975 | |
| Syntymäpaikka | Tukholma, Ruotsi | |
| Pelipaikka | hyökkääjä | |
| Pituus | 184 senttimetriä | |
| Lempinimi | Tintti | |
| Junioriseurat | ||
| PIF | ||
| Ammattilaisseurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1993–1995 1995–1996 1997 1997–2000 2000–2005 2006 2006–2008 2009 2009 |  PIF TPS Flora Rangers Charlton Athletic Norwich City Malmö Hibernian St. Johnstone | 32 (6) 9 (9) 47 (14) 148 (27) 12 (3) 45 (20) 9 (0) 3 (1) |
| Maajoukkue | ||
1996– | Suomi U-21 Suomi | 7 (?) 100 (22)[1] |
| Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 22. marraskuuta 2009. | ||
Jonatan Lillebror ”Tintti” Johansson (s. 16. elokuuta 1975 Tukholma, Ruotsi) on suomalainenjalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hänen nykyinen seuransa on Skotlannin pääsarjan nousijajoukkue St. Johnstone. Johansson on suomenruotsalainen.
Sisällysluettelo[piilota] |
Ura
Johansson on paraislaisen PIF:n kasvatti. Hän pelasi seuran edustusjoukkueessa Ykköstä ja Kakkosta kausina 1993–1995.
Ensimmäisen Veikkausliiga-ottelunsa hän pelasi Turun Palloseuran riveissä elokuussa 1995. Hän nousi nopeasti joukkueen vakiokokoonpanoon.
Vuonna 1997 Johansson siirtyi TPS:sta VironFloraan, josta hän kuitenkin siirtyi samana vuonna skotlantilaiseen Rangersiin. Kaudella 1998–1999 hän teki Rangersille 17 maalia, mutta seuraavalla kaudella hän kärsi loukkaantumista. liigan
Kesällä 2000 Johansson siirtyi Skotlannista Englannin Valioliigan Charlton Athleticiin. Charlton maksoi Johanssonista 3,25 miljoonaa puntaa, jonka lisäksi he sitoutuivat maksamaan 250 000 puntaa lisää, mikäli Johansson pelaisi vähintään 25 peliä sekä joukkue välttäisi putoamisen. Ensimmäisellä kaudellaan 2000–2001 Charltonissa Johansson teki 14 maalia joukkueelleen, mutta loukkaantuminen katkaisi hänen hyvän peliputkensa. Seuraavalla kaudella Johanssonin pelivire oli kadoksissa eikä maaleja syntynyt kuin viisi. Johansson ei myöhemminkään päässyt ensimmäisen Charlton-kautensa tasolle, maaleja tuli vain 4–5 kaudessa. Lopulta hän jäi yhä enemmän vaihtomiehen asemaan Charltonissa, joten hänet lainattiin tammikuussa 2006 Mestaruussarjan Norwich Cityyn.
Heinäkuussa 2006 Johanssonin teki vuoden 2008 loppuun asti kestäneen sopimuksen ruotsalaisen Malmön kanssa. Ensimmäisenä Allsvenskan-kautenaan Johansson teki 11 maalia 14 ottelussa.
Tammikuussa 2009 Johansson palasi Skotlantiin Mika-Matti Paatelaisen valmentaman Hibernianin riveihin.[2] Hän ei kuitenkaan vakiinnuttanut paikkaansa joukkueessa ja Hibernian vapautti hänet sopimuksestaan syyskuussa 2009[3]. Sittemmin Johansson harjoitteli Skotlannin valioliigan nousijajoukkue St. Johnstonen kanssa ennen kuin lokakuun loppupuolella solmi seuran kanssa tammikuuhun 2010 saakka kestävän sopimuksen[4].
Maajoukkue
Johansson ei pelannut poikamaaotteluita, mutta nuorissa esiintymisiä kertyi seitsemän. Hänen ensimmäinen maaottelunsa oli alle 21-vuotiaiden ottelu Saudi-Arabiaa vastaan 27. helmikuuta 1996.[5]
Ensimmäisen A-maaottelunsa Johansson pelasi 16. maaliskuuta 1996 Kuwaitia vastaan. Hän on pelannut neljissä MM- ja kolmissa EM-karsinnoissa.[5] MM 2010 -karsinnoissa hän oli viidellä maalillaan Suomen paras maalintekijä.[6] Syyskuussa 2009 Johansson teki Azerbaidžania vastaan maajoukkueuransa 21. maalin, jolla hän ohitti Ari Hjelmin ja nousi maajoukkueen kaikkien aikojen maalitilastossa toiseksi.[7] Lokakuussa 2009 pelatun Saksa-ottelun myötä hän saavutti Hjelmin, Jari Litmasen ja Sami Hyypiän jälkeen neljäntenä suomalaisena miespelaajana sadan maaottelun rajapyykin.sunnuntai 20. joulukuuta 2009
MIKAEL FORSSELL"FINNISH STAR"SUOMI-FINLAND
Yllätyksiä ja näyttäviä maaleja, Hampurille sarjajohto
22.02.2009 23:04 - Johanna Nordling - Luettu 379 kertaa
Mikael Forssell hyökkäsi Hannover 96:n avauskokoonpanossa, tosin tällä kertaa tehottomasti.
Ruhrin alueen derbyssä tasattiin pisteet
Perjantaina liigakierroksen aloitti Saksan jalkapalloilun kuumin ja perinteisin derby, Ruhrin alueen hegemoniataistelu Schalke 04:n ja Borussia Dortmundin välillä. Tällä kertaa tosin panoksena oli oikeastaan vain kunnia, sillä sarjataulukossa ei-kenenkään-maalla majailevilla joukkueilla on matkaa niin kansainvälisille kentille kuin putoamistaisteluunkin.
Schalke aloitti vakuuttavammin, ja Dortmundin pelillistä heikkoutta kuvannee se, että keltamustat saivat aikaan ensimmäisen maalilaukauksen vasta ottelun 50. minuutilla. Kevin Kuranyin näyttävä, suorastaan akrobaattinen volleylaukaus Dortmundin verkkoon 20. minuutilla tarjosi yhden ottelun vähäisistä kohokohdista. Toisella puoliajalla Mohamed Zidan toi Borussian peliin edes jonkin verran dynamiikkaa ja mielikuvitusta. Egyptiläiskärki onnistuikin tasoitusmaalissa, kun otteluaikaa oli jäljellä yhdeksän minuuttia. Gelsenkircheniläiset antoivat tasapelipisteen Dortmundille halvalla, sillä kuninkaansinisillä oli useita tilaisuuksia lisätä johtoaan. Tehottomuus ja pelin hallinnan luovuttaminen vastustajalle ovatkin olleet Schalken ongelmia koko kaudella, eikä kauan odotettu derby tuonut tähän muutosta.
Hamburger SV vei Herthalta liigajohdon
Liigakärki tiivistyi entisestään, kun Hertha Berlin, Hoffenheim ja Bayern jättivät pisteitä vastustajilleen. Näin Hamburger SV sai sunnuntaina tilaisuuden nousta vierasvoitolla Leverkusenia vastaan Bundesliigan piikkipaikalle. Ja hampurilaiset käyttivät tilaisuuden hyväkseen. Puolustaja Marcel Jansen sai kokeilla keskikentällä vasemman laiturin paikkaa, mikä osoittautui enemmän kuin hyväksi ratkaisuksi. Jansen ampui kaksi maalia Leverkusenin yhtä vastaan. Hampuri voitti ansaitusti 2-1.
Wolfsburgissa vieraillut Hertha sen sijaan hävisi 2-1 epäonnisesti. Ensimmäisellä puoliajalla erotuomari Knut Kircher jätti Ciceron johtomaalin varsin heikoin perustein hyväksymättä ja ottelun 84. minuutilla vihreäpaitojen Edin Dzeko suorastaan kiipesi Josip Simunicin yli voitto-osuman puskiessaan. Maali hyväksyttiin, ja Hertha joutui luovuttamaan sarjajohtonsa Hampurille.
Podolskista ei ollut avuksi Bayernille
Kierroksen viihdyttävimmässä ottelussa Hoffenheim kohtasi Stuttgartin. Kauden yllättäjäjoukkueen kolmesta maalista vastasi Demba Ba. Senegalilaiskärki karkasi kaksi kertaa vastustamattomasti läpiajoon eikä jättänyt Jens Lehmannille mitään mahdollisuuksia. Myös stuttgartilaiset väläyttivät taitotasoaan. Mario Gomez iski kaksi maalia, joista toinen oli yksi kierroksen herkkupaloista: Saksan maajoukkuekärki roikotti pallon sinisten veräjänvartijan Daniel Haasin yli ja kuin mittatilaustyönä ylänurkasta sisään. Pisteet tasattiin maalein 3-3, mikä harmitti varsinkin hoffenheimilaisia, sillä Sejad Salihovic pääsi vielä yliajalla ampumaan rangaistuspotkua. Pallo leijaili kuitenkin Stuttgartin maalin yli.
Bayern München sai vieraakseen sarjan keskivaiheille jämähtäneen Kölnin. Keskinkertaisuudesta vastasi tällä kertaa kuitenkin kotijoukkue, sillä Köln oli selvästi parempi niin pelillisesti kuin fyysisestikin. Vieraat ampuivat itsensä ansaittuun 2-0-johtoon, eikä Bayern löytänyt keinoa ottelun kääntämiseen. Luka Tonin loukkaannuttua Lukas Podolski sai ensimmäistä kertaa kuukausiin paikan Münchenin avauskokoonpanossa, mutta hyökkääjä pelasi heikosti. Daniel van Buytenin kavennusmaali ottelun 84. minuutilla jäi kaunisteluosumaksi.
Cottbus ei luovuttanut Bremenille pistettäkään
Sarjataulukon peräpäässä Cottbus, Frankfurt ja Mönchengladbach onnistuivat kaappaamaan kukin kolme pistettä. Bielefeld ja Bochum sen sijaan pelasivat tasapelin ottelussa, josta mainitsemisen arvoista lienee ainoastaan Bochumin Diego KlimowiczinBerat Sadikille kertyi 12 minuuttia peliaikaa.
Itä-Saksan ylpeys, Energie Cottbus, vei kotonaan Werder Bremeniä lukemin 2-1. Sarjataulukon 11:nneksi valahtanut Bremen kärsii yhä sekä hyökkäyksen tehottomuudesta että puolustuspelin ailahduksista. Petri Pasanen seurasi joukkueensa tappiota penkiltä.
Hannover 96:n avauskokoonpanossa hyökännyt Mikael Forssell epäonnistui kahdessa lupaavassa maalipaikassaan, kun sarjajumbo Borussia Mönchengladbach voitti niedersachsenilaiset 3-2. Näyttävistä maaleista vastasivat Gladbachin nuoret lupaukset. Alexander Baumjohann tykitti kaukolaukauksen suoraan ylänurkkaan ja Marko MarinOliver Neuville laukoi 83. minuutilla irtopallon kymmenestä metristä verkkoon. Gladbach pysyy liigan viimeisenä, mutta ero putoamisviivan paremmalle puolelle kaventui kolmeen pisteeseen taidokas maali saksipotkulla. harhautteli itsensä keskeltä läpi: 2-0. Hannover pyristeli pelin tasoihin, mutta vaihtomiehenä kehiin tullut konkari
MIKAEL FORSSELL"FINNISH STAR"SUOMI-FINLAND
Mikael Forssell
Wikipedia
 | ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Mikael Kaj Forssell | |
| Syntymäaika | 15. maaliskuuta 1981 | |
| Syntymäpaikka | Steinfurt, Saksa | |
| Pelipaikka | hyökkääjä | |
| Pituus | 180 senttimetriä | |
| Lempinimi | Miklu, The Force, Riplu | |
| Seura | ||
| Seura |  Hannover 96 | |
| Pelinumero | 32 | |
| Junioriseurat | ||
| 1994–1997 | HJK | |
| Ammattilaisseurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1997–1998 1998–2005 2000–2001 2003 2003–2005 2005–2008 2008– | HJK Chelsea → Cryst. Pal. (laina) → M'Gladbach (laina) → Birmingham (laina) Birmingham City Hannover 96 | 17 (1) 34 (5) 52 (16) 16 (7) 36 (17) 65 (13) 30 (7) |
| Maajoukkue | ||
| 1999– | Suomi | 65 (19)[1] |
| Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 5. lokakuuta 2008. | ||
Mikael Kaj ”Miklu” Forssell (s. 15. maaliskuuta 1981 Steinfurt, Saksa) on suomalainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän edustaa Saksan BundesliiganHannover 96:a ja kuuluu myös Suomen maajoukkueen vakiopelaajiin.
Forssellin isosisko Christina Forssell on Helsingin Jalkapalloklubin ja Suomen naisten maajoukkueen pitkäaikainen pelaaja, ja myös isä Bengt Forssell pelasi aikanaan pääsarjatasolla. Forssellin urasta on ilmestynyt hänen yhdessä Erkki Alajan kanssa kirjoittama kirja Vielä yksi maali (Teos, 2007).[2]
Sisällysluettelo[piilota] |
[muokkaa] Ura
Forssell aloitti uransa Pallo-Pojissa, mutta siirtyi 11-vuotiaana Finnairin Palloilijoihin ja sieltä edelleen Helsingin Jalkapalloklubiin. Ensiesiintymisensä HJK:n edustusjoukkueessa Forssell teki 16-vuotiaana.[3] Hän sai HJK:n paidassa kokemusta myös Mestarien liigasta.
Vuoden 1998 loppupuolella Forssell siirtyi englantilaisseura Chelseaan. Pelit uudessa seurassa alkoivat lupaavasti, mutta helmikuussa 2000 hänet lainattiin nimekkäämpien hyökkääjien tieltä 1. divisioonassa pelanneeseen Crystal Palaceen kokemusta hakemaan. Crystal Palacessa Forssell esitti paikoin loistavia otteita tehden kaudella 1999–2000 kolme maalia 13 ottelussa ja kaudella 2000–2001 13 maalia 39 ottelussa.
Kaudeksi 2001–2002 Forssell palasi Chelseaan, mutta läpimurto joukkueeessa kariutui kauden pilanneeseen polvivammaan. Hän onnistui silti tekemään neljä maalia ValioliigassaBundesliigan Borussia Mönchengladbachiin hakemaan pelituntumaa. Saksassa hän onnistui mainiosti, ja hinasi maaleillaan joukkueen kuiville putoamiskamppailussa nousten samalla kannattajien suureksi suosikiksi. Kaudeksi 2003–2004 Forssellin piti saada näkyvämpi rooli Chelseassa, mutta seurassa alkoivat puhaltaa uudet tuulet. Venäläinen liikemies Roman Abramovitš osti Chelsean ja hankki joukkueeseen liudan tähtipelaajia. Forssell lähti jälleen lainaan, tällä kertaa Birmingham Cityyn. kauden aikana. Kevääksi 2003 Forssell lainattiin Saksan
Birminghamissa Forssell teki todellisen läpimurtonsa Englannin tasolla ja oli koko kauden aivan Valioliigan maalintekijätilaston kärjen tuntumassa päätyen lopulta jaetulle viidennelle sijalle 17 maalillaan. Forssell aloitti seuraavankin kauden Birminghamissa, mutta polvivamma pilasi sen jälleen heti alkuunsa. Hän palasi tammikuussa 2005 Chelseaan, jossa hän pelasi muutaman ottelun. Hänellä ei kuitenkaan ollut sijaa Chelsean suunnitelmissa ja näin hän siirtyi pysyvällä siirrolla Birminghamiin kaudeksi 2005–2006. Siirtosummana oli kolme miljoonaa puntaa. Kausi päättyi pettymykseen, kun Birmingham putosi Mestaruussarjaan, josta se onnistui kuitenkin nousemaan yhden kauden jälkeen takaisin. Forssell oli pitkään sivussa loukkaannuttuaan jälleen lokakuussa 2006.
Keväällä 2007 Forssellin huhuttiin siirtyvän takaisin Bundesliigaan Hannover 96:n[4] Siirto toteutui lopulta kauden 2007–2008 päätteeksi, kun Forssell teki seuran kanssa kolmivuotisen sopimuksen.[5] Ensimmäinen kausi ei kuitenkaan mennyt odotusten mukaisesti: Forssell teki 30:ssä pelaamassaan ottelussa vain seitsemän maalia, joista kolme rangaistuspilkulta, ja Hannover jäi sarjassa yhdenneksitoista. riveihin.
Maajoukkue
Maajoukkue-ensiesiintymisensä Forssell teki 9. kesäkuuta 1999 Moldovaa vastaan ja ensimmäisen maajoukkuemaalinsa Luxemburgia vastaan 28. helmikuuta 2001.[1]Jari Litmasen kanssa on tuottanut Suomi-paidassa hedelmää. Forssell oli myös mukana nuorten MM-kilpailuissa Argentiinassa vuonna 2001 Sittemmin Forssell on ollut maajoukkueen yksi tärkeimmistä pelaajista ja yhteistyöMIKAEL FORSSELL"FINNISH STAR"
|
|
Mikael Forssell Bio
The 2007/08 season could be a crucial one for Finnish striker Forssell as he strives to make a full return to fitness after several seasons marked by injury and convalescence.
He first joined Birmingham City on loan from Chelsea in a four-month deal in August 2003, which was then extended until the end of the 2003/04 season and then extended again for a further season in April 2004.
During that time the striker became a fans favourite thanks to his goal scoring prowess; in the 2003/04 season he bagged 19 goals in 37 games.
However injuries curtailed his goal-getting. After just four months of the 2004/05 season he suffered a serious knee injury, ruining his season and his loan to St Andrews as he returned to Chelsea in January 2005 for rehabilitation.
Forssell returned to first team action with Chelsea at the end of the 2004/05 before once again agreeing a move to Birmingham; a permanent deal for a fee of £3.5million.
But more injuries followed as he missed the vast majority of the 2005/06 season as his fitness and form suffered, a situation repeated in the 2006/07 after a knee problem.
He made a stunning impact on the English game after Chelsea bought him from HJK Helsinki, displaying all the confidence and swagger of a much more seasoned pro.
He wasted no time at all in showing Chelsea fans what he could do, with a brace of spectacular finishes helping to put paid to Oxford in the 1998/99 FA Cup and further goals followed in the Premiership.
However, he found it hard to sustain a first team place in a squad boasting Jimmy Floyd Hasselbaink and Eidur Gudjohnsen, and was loaned to First Division Crystal Palace for the 2000/2001 season.
He had initially been loaned out on to Palace in February 2000 for the remainder of the season, and scored three goals in 13 games.
With a full season to impress, Forssell helped Crystal Palace stave off the threat of relegation and reach the semi-finals of the Worthington Cup.
The invaluable experience he gained there surely meant that an already exciting player became even more of a penalty area menace. He scored 13 League goals in 31 starts at Selhurst Park.
Other clubs were eager to take him on loan for the 2001/02 season, but Chelsea were eager to nurture the young star themselves.
Although only a bench player behind Eidur Gudjohnsen and Jimmy Floyd Hasselbaink, Forssell weighed in with some fine goals. In fact he netted in four consecutive games after coming on as a sub and ended the season with a very creditable nine goals.
However, the emergence of Carlton Cole and the impressive form of Gianfranco Zola pushed the striker down the pecking order and, at the end of January 2003, he joined Borussia Moenchengladbach, in his home country of Germany, on loan for the remainder of the season.
Forssell was a real star in the Bundesliga, and Moenchengladbach wanted to take him on a permanent basis at the end of the loan - though their attempts failed.
Despite that impressive start he never managed to force his way into the Chelsea side on a regular basis and the influx of Roman Abramovich's millions only served to make his situation more difficult.
After Chelsea completed the signing of Adrian Mutu and Hernan Crespo it was clear his chances would be limited. Birmingham City came in to take him on loan for the 2003/04 season at the end of August.
If there were any doubts about his ability to cut it in the Premiership, they were removed at St Andrew's.
Forssell carved out a reputation as one of the best strikers in the Premiership, his skill on the ball, guile and pace causing problems all season.
He marked his debut for the Blues with both goals in a 2-2 draw at home to Fulham, and scored in the next match, a 2-0 win at Leeds United.
Despite playing for a club which was not the most prolific, he still bagged 17 goals in 32 Premiership starts - an outstanding return. He netted 19 goals in 35 starts in all competitions.
If Steve Bruce had pulled off something of a coup to get Forssell on loan in the first place, then managing to extend the deal for the 2004/05 season could have been an even better bit of business.
But this time Forssell found his stay in the Midlands ravaged by injury. He made just four Premiership appearances, without finding the back of the net, before a serious knee injury ended his loan spell and his season in September - or so it was thought.
The striker returned to fitness in April, coming off the bench during Chelsea's 4-2 Champions League quarter-final victory over Bayern Munich for the final few minutes.
He played one further game for Chelsea before his time in west London came to a close.
The summer of 2005 saw a host of clubs on the hunt for the player's signature. It was Champions League qualifiers Everton who made the first move, but Birmingham won the race after offer a higher fee and better wages.
Blues paid Chelsea £3million for the Finnish finisher, who penned a three-year deal with the option of a further two on top.
Bruce said: 'There were eight other Premiership clubs after his services. But Birmingham was good for Mikael and the reason so many clubs wanted him was because of what he did with us in 2003/04.
'He is the type of footballer everyone wants at their club - not just because of his ability but because of the way he conducts himself on and off the pitch.'
Forssell himself added: 'The season I had two years ago with Birmingham was a big influence on my decision to come back. I had a great time here and this feels a bit like coming home.'
Forssell scored 12 Chelsea goals in a total of 53 appearances - 41 of those from the bench.
FINNISH FOOTBALL PLAYERS
| (18.12.2009) | ||
| Suomalaiskohtaaminen Eurooppa-liigassa | ||
 | Perjantaina arvottiin Eurooppa-liigan jatkokierroksen otteluparit. Suomalaisittain arpa heitti mielenkiintoisen otteluparin, kun Perparim Hetemaj’n Twente sai vastaansa Petri Pasasen Werder Bremenin.
Fulhamille ukrainalaisvastus
Eurooppa-liigan jatkokierrokset pelataan helmikuussa ja Twenten ja Werder Bremenin ensimmäinen osaottelu pelataan 16.2. Twenten kotikentällä. Toinen osaottelu on vuorossa viikkoa myöhemmin Bremenissä.
Toni Kallion Fulham sai vastaansa ukrainalaisen Shakthar Donetskin. Ottelu alkavat Fulhamin kotikentällä. | |
FINNISH FOOTBALL TEAM-(SUOMI-FINLAND)
| (19.12.2009) | ||
| Hyypiä talvitauolle sarjakärjessä | ||
 Sami on pelannut vahvan alkukauden Saksassa. | Sami Hyypiän Bayer Leverkusen lähtee talvitauolle Bundesliigan kärkipaikalta. Bayer Leverkusen on pelannut Hyypiän johdolla erinomaisen kauden, sillä joukkue on edelleen tappioitta.
Vähiten päästettyjä maaleja
Kärkipaikka varmistui lauantaina, kun Bayer Leverkusen kaatoi kotikentällään Borussia Mönchengladbachin 3-2. Hyypiä oli tuttuun tapaan joukkueensa avauskokoonpanossa pelaten koko ottelun.
- Kaksi maalia omiin ei tietysti tyydytä, mutta hyvä voitto kuitenkin syksyn päätteeksi. Puolivälissä ollaan nyt kärjessä ja mielenkiinnolla odotellaan kevättä sitten loman jälkeen, Hyypiä kertoo.
Hyypiän johtama puolustuslinja on pelannut erinomaisesti, sillä joukkue on Bundesliigassa edelleen tappioitta ja päästänyt vähiten maaleja.
Petri Pasanen ei pääse vielä viettämään joululomaa, sillä Werder Bremen pelaa vielä sunnuntaina HSV:tä vastaan. Bremen on edelleen tiukasti mestaruustaistelussa mukana, sillä eroa Bayer Leverkuseniin on seitsemän pistettä ja bremeniläisillä on ottelu vähemmän pelattuna.
Jukka Raitalan Hoffenheim lähtee tauolle seitsemänneltä sijalta. Mikael Forssellin Hannover on sitä vastoin alemmassa keskikastissa. | |
MIKAEL FORSSELL"FINNISH STAR"SUOMI-FINLAND
 |
FORSSELL, Mikael (Hannover 96) 1. liigaottelu: 1.9.1997 HJK - FF Jaro (16 v.) Liigaura, maalit suluissa: Maaotteluedustukset: Saavutukset: Kasvattajaseura: HJK A-maaottelut: (voitot: 25, tasapelit: 18, häviöt: 22, EM: 15, MM: 22)
| |  |
lauantai 19. joulukuuta 2009
JARI LITMANEN"THE FINNISH STAR"FOOTBALL PLAYER(SUOMI-FINLAND)
Jari Litmanen
 | ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Jari Olavi Litmanen | |
| Syntymäaika | 20. helmikuuta 1971 | |
| Syntymäpaikka | Lahti, Suomi | |
| Pelipaikka | hyökkäävä keskikenttäpelaaja | |
| Pituus | 182 senttimetriä | |
| Lempinimi | Litti, Kuningas | |
| Seura | ||
| Seura | Lahti | |
| Pelinumero | 10 | |
| Junioriseurat | ||
| 1977–1987 | Reipas | |
| Ammattilaisseurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1987–1990 1991 1992 1992–1999 1999–2001 2001–2002 2002–2004 2004 2005 2005–2007 2008 2008– | Reipas HJK MyPa Ajax Barcelona Liverpool Ajax Lahti Hansa Rostock Malmö Fulham Lahti | 86 (28) 27 (16) 18 (7) 159 (91) 21 (3) 26 (5) 20 (5) 11 (3) 13 (1) 10 (3) 0 (0) 19 (5) |
| Maajoukkue | ||
| 1989– | Suomi | 129 (31)[1] |
| Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 11. lokakuuta 2009. | ||
Jari Olavi ”Litti” Litmanen (s. 20. helmikuuta1971 Lahti, Suomi) on suomalainen jalkapalloilija. Hän on Suomen maajoukkueen entinen kapteeniVeikkausliigassaFC Lahtea.[2] ja edustaa seurajoukkuetasolla pelaavaa
Litmasta pidetään yleisesti Suomen kaikkien aikojen parhaana pelaajana.[3] Hänestä tuli ensimmäinen suomalainen lajin kansainvälinen supertähti 1990-luvulla. Varsinkin myöhempinä vuosina Litmasen uraa ovat varjostaneet useat loukkaantumiset.[4]
Litmanen pelaa yleensä niin sanotulla ”kymppipaikalla” joko hyökkäävänä keskikenttäpelaajana tai vedettynä hyökkääjänä. Hänet tunnetaan pelinäkemyksestään ja syöttötaidostaan, minkä vuoksi häntä pidetään ensisijaisesti pelintekijänä ja ratkaisusyöttöjen antajana, vaikka hän on aina tehnyt myös itse paljon maaleja. Hänet tunnetaan myös luotettavana rangaistuspotkujen laukojana.[5][6][3] Litmasesta käytetään usein nimeä Kuningas.
Litmanen on käyttänyt koko uransa AdidasinCopa Mundial -jalkapallokenkiä.[7]
Sisällysluettelo[piilota] |
Seurajoukkueura
Uran alku Suomessa
Litmanen on Lahden Reippaan kasvatti. Hän voitti seurassa B-juniorien piiricupin vuonna 1986 ja A-juniorien Suomen-mestaruuden vuonna 1989.[8] Nuoruudessaan hän harrasti talvisin myös jääkiekkoa.[9]
Reippaan edustusjoukkueessa Litmanen debytoi 16 vuoden iässä 3. toukokuuta 1987 SM-sarjan ottelussa Kopareita vastaan ja ensimmäinen maalinsa hän teki 24. huhtikuuta 1988 ottelussa Oulun Työväen Palloilijoita vastaan.[10] Hänen ensimmäinen täysi kautensa korkeimmalla sarjatasolla oli 1988, jolloin nuorukaisen erikoislaatuiset kyvyt kävivät viimeistään selväksi. Litmanen herätti huomiota tekniikallaan ja pelisilmällään, minkä lisäksi hän kunnostautui myös maalintekijänä. Uuden Veikkausliigan ensimmäisellä kaudella 1990 hän teki 14 maalia ja pelitoverit valitsivat hänet pelaajayhdistyksen järjestämässä äänestyksessä vuoden liigapelaajaksi.[11] Lisäksi urheilutoimittajat ja Palloliitto valitsivat Litmasen vuoden jalkapalloilijaksi, minkä tunnustuksen hän on sittemmin saanut useammin kuin kukaan muu.[12]
Kausi 1990 oli Litmasen viimeinen Reippaassa. Talousvaikeuksien vuoksi useita muitakin pelaajia ja valmentaja Harri Kampmanin menettänyt joukkue putosi seuraavalla kaudella 1. divisioonaan, josta se ei enää palannut korkeimmalle sarjatasolle.[13] Litmanen puolestaan edusti Suomessa vielä yhden kauden sekä Helsingin Jalkapalloklubia että Kampmanin valmentamaa nousijajoukkue Myllykosken Palloa. HJK:ssa hän ylsi Suomen-vuosiensa henkilökohtaiseen maaliennätykseensä, 16 maalia 27 ottelussa.[10] SM-mitaleja hän ei saavuttanut – paras sijoitus sarjassa oli neljäs Reippaassa kausilla 1988 ja 1990 ja MyPassa kaudella 1992, mutta voitti Suomen cupin MyPassa kaudella 1992 ennen siirtymistään ulkomaille. Hän teki maalin 9. heinäkuuta 1992 Jaroa vastaan pelatussa loppuottelussa, joka päättyi MyPan 2–0-voittoon.[14] Reippaassa ja MyPassa Litmasta valmentanut Kampman on myöhemmin toiminut myös hänen managerinaan.
Menestysvuodet Ajaxissa
Litmanen siirtyi kesällä 1992 juuri UEFA Cupin voittaneen Alankomaiden suurseuran AjaxinBarcelonan, Leeds Unitedin ja PSV:n kiinnostuksen kohteena.[9] Ensimmäisellä kaudellaan Ajaxissa hän oli Dennis Bergkampin varjossa, mutta Bergkampin siirtyminen Internazionaleen kesällä 1993 antoi Litmaselle tilaisuuden läpimurtoon. Hän voitti kaudella 1993–1994 Eredivisien maalikuninkuuden 26 maalillaan ja johdatti joukkueen mestaruuteen.[15] Alankomaiden pelaajayhdistys valitsi Litmasen vuoden jalkapalloilijaksi vuonna 1993.[16] riveihin oltuaan myös muun muassa
Koko jalkapallomaailman tietoisuuteen Litmanen nousi viimeistään kaudella 1994–1995 oltuaan yksi Ajaxin avainpelaajista seuran voittaessa Mestarien liigan.[17] Loppuottelussa Ajax kaatoi Milanin 1–0.[18] Samalla Litmasesta tuli ensimmäinen kyseisen kilpailun voittanut suomalaispelaaja.[19] Vuonna 1995 Litmanen voitti Ajaxin paidassa myös Intercontinental Cupin, jossa Ajax kaatoi brasilialaisen Grêmion rangaistuspotkuilla.[20]UEFA Super Cupissa kukistui Real Zaragoza maalein 5–1. Litmanen valittiin vuoden urheilijaksi Suomessa ja sijoittui ranskalaislehti France Footballin Kultainen palloGeorge Weah ja Jürgen Klinsmann.[21][22]Juventukselle rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[19][23] Kaudella 1996–1997 Ajax ylsi vielä Mestarien liigan välieriin. -äänestyksessä kolmanneksi edellään vain Kaudella 1995–1996 Litmanen voitti Mestarien liigan maalikuninkuuden yhdeksällä maalillaan Ajaxin selviytyessä jälleen loppuotteluun. Hän teki maalin myös loppuottelussa, jonka Ajax hävisi
Kaikkiaan Litmanen vietti Ajaxissa seitsemän kautta ja saavutti seurassa kansainvälisten mestaruuksien lisäksi myös neljä Eredivisien mestaruutta ja kolme KNVB-cupin voittoa. Hän oli yksi Louis van Gaalin valmentaman menestysjoukkueen monista tähdistä Danny Blindin, Frank ja Ronald de Boerin, Winston Bogarden, Edgar Davidsin, Finidi Georgen, Nwankwo Kanun, Patrick Kluivertin, Marc Overmarsin, Michael Reizigerin, Frank Rijkaardin, Edwin van der Sarin ja Clarence Seedorfin ohella. Kapteeni Blind on kutsunut Litmasta joukkueen aivoiksi. Hänen mukaansa Litmasen suuruus johtui siitä, että hän on keskikenttäpelaaja, joka pystyy ajattelemaan kuten hyökkääjä.[24]
Barcelona, Liverpool ja uudelleen Ajax
Vuonna 1999 Litmanen siirtyi vapaalla siirrolla espanjalaisjätti Barcelonaan, minkä myötä hänestä tuli ensimmäinen Espanjan Primera Divisiónissa pelannut suomalainen. Joukkueen oli kaksi vuotta aikaisemmin ottanut komentoonsa Ajaxista tuttu Van Gaal, joka hankki entisistä pelaajistaan Kataloniaan myös De Boerin veljekset, Bogarden, Kluivertin ja Reizigerin, ja myöhemmin heitä seurasi vielä Overmars.[25][26] Kaudella 1999–2000 Barcelona sijoittui Primeran toiseksi ja ylsi välieriin Copa del Reyssä ja Mestarien liigassa. Litmasta vaivasivat kuitenkin loukkaantumiset, ja kritisoidun Van Gaalin erottua vuonna 2000 hän ei ollut uuden valmentajan Llorenç Serra Ferrerin suosiossa.[27][28]
Toisella Barcelona-kaudellaan Litmanen ei pelannut lainkaan sarjaotteluissa, ja tammikuussa 2001 hän siirtyi englantilaisen Liverpoolin riveihin suomalaisen Sami Hyypiän[28] Liverpoolissa Litmanen kärsi jälleen useista loukkaantumisista eikä mahtunut manageri Gérard Houllierin suunnitelmiin. Aika myös englantilaisjoukkueessa jäi vain puolentoista kauden mittaiseksi. Vuonna 2001 joukkue voitti FA Cupin, Liigacupin, FA Charity Shieldin, UEFA Cupin ja UEFA Super Cupin, mutta Litmanen oli kokoonpanossa vain FA Charity Shieldin ja UEFA Super Cupin loppuotteluissa eikä pelannut niissäkään. seuraksi.
Vuonna 2002 Litmanen palasi vanhaan seuraansa Ajaxiin,[29] jossa hän sai sankarin vastaanoton. Kauden 2002–2003 Mestarien liigassa Litmanen oli melko merkittävässä roolissa. Hän teki voittomaalin jatkolohko-ottelussa Romaa vastaan ja onnistui toistamiseen puolivälierissä Milania vastaan, mutta Milan meni jatkoon yhteismaalein 3–2. Joukkue voitti kaudella 2003–2004 Eredivisien mestaruuden, mutta Litmanen pelasi loukkaantumisten vuoksi vain kuudessa ottelussa. Huhtikuussa 2004 Ajax ja Litmanen purkivat sopimuksensa yhteisymmärryksessä kaksi kuukautta etuajassa, jotta hänelle jäisi aikaa mahdolliselle paluulle Suomeen ennen toukokuussa alkanutta uutta Veikkausliiga-kautta.[30]
Litmanen sai Palloliiton ja Veikkausliigan Captain’s Ball -erikoispalkinnon ”erityisen positiivisesta ja merkittävästä suomalaisen jalkapalloilun hyväksi tehdystä työstä” vuonna 2002. Hän luovutti palkinnon ikuisesti kiertäväksi.[31] Maaliskuussa 2004 julkaistiin Kansainvälisen jalkapalloliiton satavuotisjuhlien kunniaksi jalkapallolegenda Pelén kokoama FIFA 100 -lista 125 parhaasta elossa olevasta jalkapalloilijasta, mille Litmanen ei mahtunut.[32]
Paluu Lahteen
Litmanen palasi Suomen Veikkausliigaan ja kotikaupunkiinsa edustustasolla kuopatun kasvattajaseuransa Reippaan seuraajaan FC Lahteen huhtikuussa 2004 yksivuotisella sopimuksella. Joukkuetta valmensi Harri Kampman.[33] Toukokuun alussa hän pelasi Lahden kanssa Liigacupin loppuottelussa, jonka Allianssi voitti rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[34] Litmasen paluu veti muutamaan otteeseen Veikkausliiga-katsomot täyteen,[35][36] mutta loukkaantumiset rajasivat esiintymiset sarjassa 11 otteluun.[10]
Euroopan jalkapalloliiton pyytäessä 50-vuotisjuhlansa kunniaksi Palloliittoa valitsemaan parhaan pelaajansa viimeisen 50 vuoden ajalta valinta osui odotetusti Litmaseen.[37]Yleisradion järjestämässä Suuret suomalaiset -äänestyksessä hän sijoittui 42:ksi. Urheilijoista hänen edelleen sijoittuivat Matti Nykänen, Paavo Nurmi, Arto Saari ja Mika Häkkinen .[38]
Hansa Rostock, Malmö ja Fulham
Litmanen sai vielä mahdollisuuden pelata huippusarjassa, kun Bundesliigassasaksalainen Hansa Rostock hankki hänet tammikuussa 2005 vapaalla siirrolla.[39] Litmanen pelasi Hansan riveissä kevätkaudella 13 ottelua, mutta joukkueen pudottua hän päätti siirtyä muualle jatkosopimustarjouksesta huolimatta.[40] putoamistaisteluun ajautunut
Heinäkuussa 2005 Litmanen teki sopimuksen ruotsalaisen Malmön kanssa. Hän pystyi pelaamaan syksyllä 2005 vain kahdessa sarjaottelussa. Kaudella 2006 Litmanen esitti Malmön paidassa ajoittain loistokkaita otteita, mutta loukkaantumiset rajasivat hänen ottelumääränsä kahdeksaan. Huhtikuussa 2007 hän solmi seuran kanssa vuoden jatkosopimuksen.[41] Hän ei kuitenkaan pystynyt pelaamaan kaudella 2007 yhdessäkään Malmön ottelussa. Elokuussa 2007 Litmanen joutui akillesjänneleikkaukseen, jonka oli määrä pitää hänet sivussa koko loppukauden. Samalla Litmanen ja Malmö päättivät sopimuksen purkamisesta.[42]
Suomen maajoukkuetta EM 2008 -karsinnoissa valmentanut Roy Hodgson kutsui Litmasen 10 päivän testiin uuteen seurajoukkueeseensa englantilaiseen Fulhamiin tammikuussa 2008. Litmanen vakuutti seurajohdon ja teki loppukauden kattavan sopimuksen seuran kanssa. Samaan aikaan seuraan siirtyi maajoukkuepuolustaja Toni Kallio.[43] Helmikuussa uutisoitiin, että Litmasella olisi ylikunnosta johtuvia sydänvaivoja, minkä lisäksi vääränlaisista pohjallisista seurannut reiden lihasrevähdys ja päähän osuneesta pallosta aiheutunut korvavamma pitivät hänet poissa Fulhamin ottelukokoonpanosta.[44][45][46] Maajoukkueen keväisissä harjoitusotteluissa hän oli kuitenkin pelikunnossa, mikä sai Hodgsonin kritisoimaan häntä sitoutumisen puutteesta seurajoukkuettaan kohtaan. Litmanen pelasi Fulhamissa lopulta vain kaksi reservisarjan ottelua, joista ensimmäisessä hän teki maalin. Kauden jälkeen Litmasen ja seuran tiet erosivat.
Toinen paluu Lahteen
Rikkonaisen Fulham-jakson jäkeen Litmanen kuntoutti itseään alkukesän 2008 ja liittyi heinäkuussa FC Lahden harjoitusrinkiin.[47] 12. heinäkuuta hän otti osaa Ranskan vuoden 1998 maailmanmestaruuden 10-vuotisjuhlaotteluun, jossa hän pelasi FIFPron kokoamassa muun maailman joukkueessa.[48] Elokuun alussa julkistettiin loppukauden kestänyt sopimus Lahden kanssa.[49] Paluuottelussaan 11. elokuuta Kuopion Palloseuraa vastaan Litmanen teki ja syötti kaksi maalia ja Lahti voitti 8–1.[50] Litmanen pelasi kauden aikana yhteensä kuudessa ottelussa, joissa hän teki kolme maalia. Lahti sijoittui sarjan kolmanneksi, mikä toi sekä Litmaselle että seuralle heidän ensimmäisen SM-mitalinsa.[10]
Litmasesta tuli joulukuussa 2008 FC Lahden osaomistaja merkittyään osakeannissa FC Lahti Oy:n osakkeita 10 000 eurolla.[51]
Litmanen palasi Lahden harjoituksiin alkuvuodesta 2009 ja pelasi talven mittaan harjoitusotteluissa ja Liigacupissa.[52] Huhtikuussa 2009 julkistettiin kauden 2009 kattava jatkosopimus.[2] Veikkausliiga-kauden 2008 pronssisijoituksen myötä Lahti pääsi kauden 2009–2010 Eurooppa-liigan ensimmäiselle karsintakierrokselle, jossa se kohtasi albanialaisen Dinamo Tiranan. Seuran historian ensimmäisessä euro-ottelussa Litmanen järjesteli joukkueensa kaikki neljä maalia, joista kaksi tuli kulmapotkuista.[53] Hän pääsi myös itse maalin makuun Euroopassa tekemällä toisen Lahden maaleista toisella karsintakierroksella slovenialaista Goricaa vastaan.[54] Lahden ensimmäinen eurocup-taival katkesi lopulta belgialaista Bruggeä vastaan kolmannella karsintakierroksella.
Litmanen pelasi 100. liigaottelunsa Suomessa JJK:ta vastaan 23. syyskuuta 2009 ja juhlisti tapausta tekemällä kaksi maalia, jotka olivat hänelle kauden ensimmäiset kotimaisessa sarjassa.[55]
Maajoukkueura
Litmasen ensimmäinen maaottelu oli alle 15-vuotiaiden ottelu Tanskaa vastaan 28. heinäkuuta 1986. Hän pelasi 21 poikien ja kuusi nuorten maaottelua. Poikamaajoukkue-esitystensä perusteella Palloliitto valitsi hänet vuoden 1988 poikapelaajaksi Suomessa.[8]
Suomen A-maajoukkueessa Litmanen debytoi Jukka Vakkilan alaisuudessa 18-vuotiaana 22. lokakuuta 1989 ystävyysottelussa Trinidad ja Tobagoa vastaan ja ensimmäisen maalinsa hän teki 16. toukokuuta 1991 EM-karsintaottelussa Maltaa vastaan. Litmanen on edustanut Suomea viisissä EM- ja viisissä MM-kilpailuiden karsinnoissa.[8] Hän on ollut Suomen tärkeimpiä pelaajia koko maajoukkueuransa ajan ja toimi myös joukkueen kapteenina vuosina 1996–2008. Häntä edelsi Ari Hjelm, ja MM 2010 -karsinnoissa hänet korvasi Sami Hyypiä. Sadannen maaottelunsa Litmanen pelasi 25. tammikuuta 2006 Etelä-Koreaa[56] Hän oli Hjelmin jälkeen toinen rajapyykin saavuttanut suomalainen. Hän on Suomen eniten otteluita pelannut ja eniten maaleja tehnyt miespelaaja.[57] vastaan.
Litmanen nousi maajoukkueen runkopelaajaksi jo EM 1992 -karsinnoissa, joiden alkaessa hän oli 19-vuotias. Hän oli mukana kaikissa kahdeksassa ottelussa, joista seitsemässä hän oli avauskokoonpanossa ja kuudessa hän pelasi täydet 90 minuuttia.[8][58] Henkilökohtaisen maaliennätyksensä Litmanen saavutti EM 1996 -karsinnoissa, joissa hän teki neljä maalia.[8][59]
Litmanen esitti paikoin erinomaisia otteita EM 2008 -karsinnoissa. Hän oli Suomen paras maalintekijä tehtyään kaksi maalia Puolaa ja yhden maalin Kazakstania vastaan. Akillesjänneleikkauksen vuoksi Litmanen oli karsinnoista pitkään poissa, mutta palasi rivistöön marraskuussa 2007 kahteen viimeiseen karsintaotteluun Azerbaidžania ja Portugalia vastaan.[60]
Perhe
Litmasen isä Olavi on entinen maajoukkuetason jalkapalloilija, joka voitti Reippassa SM-kultaa ja useita Suomen cupeja.[61] Perheeseen kuuluvat myös äiti Liisa ja nuorempi sisko Sini, joka on pelannut koripalloa SM-sarjassa.[62][63]
Litmasesta tuli isä marraskuussa 2005, kun hänen virolainen avopuolisonsa Ly Jürgenson synnytti pojan, jonka nimeksi tuli Caro. Syyskuussa 2007 Litmanen ja Jürgenson saivat toisen poikansa. Jürgenson on työskennellyt mallina ja edusti Viroa vuoden 1998 Miss World -kilpailussa.[64] Harvoin julkisuudessa esiintyvä pari vieraili Suomen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 2007.[65]
Jari Litmanen on pitänyt yksityiselämänsä poikkeuksellisen tarkoin omana asianaan. Linjanveto johti takavuosina jopa homoseksuaalisuushuhujen viljelemiseen internetissä, kun jalkapalloilija ei esitellyt naisystäviään julkisuudessa.[66]
Patsashanke
Litmasen kasvattajaseura Reipas on sunnitellut Litmasen näköispatsaan sijoittamista Lahden suurhallin edustalle. Seura perusti hankkeen toteuttamiseksi patsastoimikunnan helmikuussa 2007.
Patsaan kustannuksiksi arvioitiin 100 000 euroa, jonka hankkimiseksi Reipas ja Palloliitto aloittivat varainkeruukamppanjan. Tammikuuhun 2009 mennessä varoista oli kerätty noin kolmannes.[67] Alkuperäisen suunnitelman mukaan patsas oli määrä valmistua keväällä 2009, mutta maaliskuussa 2009 Reippaan hallitus ilmoitti jäädyttäneensä hankkeen toistaiseksi ”negatiivisen julkisuuden ja taloudellisen tilanteen vuoksi”.[68]
Patsasta työsti kuvanveistäjä Satu Loukkola, jonka mukaan työ ehti tulla puolivalmiiksi.[69] Litmanen oli antanut suostumuksensa hankkeelle.
Populaarikulttuuri
Useat artistit ja yhtyeet ovat levyttäneet Litmasesta kertovia lauluja: Mika Sundqvistin ”Sun sisällä on pieni Litmanen” (1996), Martti Servo ja Napanderin ”Hitti-Litti Litmanen” (2000) ja The Blaster Masterin ”Litmanen (He’s on a Bench Again)” (2005).[70][71]
Lakonisesta puhetyylistään tunnettu Litmanen on yksi imitaattori-näyttelijä Jarkko Tammisen esittämistä hahmoista.[72]
Tilastot
Seurajoukkueet
| Joukkue | Sarja | Kausi | Ottelut | Maalit |
|---|---|---|---|---|
| Reipas | SM-sarja | 1987 | 9 | 0 |
| 1988 | 26 | 8 | ||
| 1989 | 25 | 6 | ||
| SM-liiga | 1990 | 26 | 14 | |
| HJK | Futisliiga | 1991 | 27 | 16 |
| MyPa | Veikkausliiga | 1992 | 18 | 7 |
| Ajax | Eredivisie | 1992–1993 | 12 | 1 |
| 1993–1994 | 30 | 26 | ||
| 1994–1995 | 27 | 17 | ||
| 1995–1996 | 26 | 14 | ||
| 1996–1997 | 16 | 6 | ||
| 1997–1998 | 25 | 16 | ||
| 1998–1999 | 23 | 11 | ||
| Barcelona | Primera División | 1999–2000 | 21 | 3 |
| 2000–2001 | 0 | 0 | ||
| Liverpool | Valioliiga | 2000–2001 | 5 | 1 |
| 2001–2002 | 21 | 4 | ||
| Ajax | Eredivisie | 2002–2003 | 14 | 5 |
| 2003–2004 | 6 | 0 | ||
| Lahti | Veikkausliiga | 2004 | 11 | 3 |
| Hansa Rostock | Bundesliiga | 2004–2005 | 13 | 1 |
| Malmö | Allsvenskan | 2005 | 2 | 1 |
| 2006 | 8 | 2 | ||
| 2007 | 0 | 0 | ||
| Fulham | Valioliiga | 2007–2008 | 0 | 0 |
| Lahti | Veikkausliiga | 2008 | 6 | 3 |
| 2009 | 13 | 2 |
Maajoukkue
| Joukkue | Kilpailu | Ottelut | Maalit |
|---|---|---|---|
| Suomi | EM 1992 -karsinta | 8 | 1 |
| MM 1994 -karsinta | 10 | 1 | |
| EM 1996 -karsinta | 8 | 4 | |
| MM 1998 -karsinta | 6 | 3 | |
| EM 2000 -karsinta | 6 | 1 | |
| MM 2002 -karsinta | 8 | 2 | |
| EM 2004 -karsinta | 5 | 0 | |
| MM 2006 -karsinta | 6 | 1 | |
| EM 2008 -karsinta | 8 | 3 | |
| MM 2010 -karsinta | 8 | 1 | |
| Ystävyysottelut | 55 | 14 | |
| Yhteensä | 128 | 31 | |
Saavutukset
Joukkuesaavutuksia
- Alankomaiden mestaruus 1993–1994, 1994–1995, 1995–1996, 1997–1998, 2003–2004
- Alankomaiden cupin voitto 1992–1993, 1997–1998, 1998–1999
- Alankomaiden supercupin voitto 1993, 1994, 1995
- Englannin liigacupin voitto 2001
- FA Charity Shieldin voitto 2001
- FA Cupin voitto 2001
- Intercontinental Cupin voitto 1995
- Mestarien liigan voitto 1994–1995
- UEFA Cupin voitto 2000–2001
- UEFA Super Cupin voitto 1995, 2001
- Suomen cupin voitto 1992
- Suomen-mestaruuspronssi 2008
[
Merkittävimmät henkilökohtaiset saavutukset
- Vuoden urheilija Suomessa 1995
- Vuoden jalkapalloilija Suomessa 1990, 1992, 1993, 1994, 1995, 1996, 1997, 1998, 2000
- Vuoden liigapelaaja Suomessa 1990
- Captain's Ball 2002
- Vuoden pelaaja Alankomaissa 1993
- Kultainen pallo -äänestyksen kahdeksas sija 1994
- Kultainen pallo -äänestyksen kolmas sija 1995
- Eredivisien paras maalintekijä 1993–1994
- Mestarien liigan paras maalintekijä 1995–1996
- Eniten otteluita Suomen maajoukkueessa
- Eniten maaleja Suomen maajoukkueessa