Suomen mäkihyppy on tänä talvena liitänyt varjojen mailla. Jari Puikkosen mukaan se on vain oire paljon suuremmasta ongelmasta.
Isänmaallisena entisenä lajin maailmantähtenä Jari Puikkonen toki haluaisi liikuttua sinivalkoisuuden näkymisestä Sapporon MM-kisojen mäkikilpailujen palkintopallilla.
Mutta pohtiessaan mikä on parhaaksi suomalaiselle mäkihyppykulttuurille, hän sanoo tavallaan toivovansa, että tällä kertaa mitalia ei tulisi.
Hän arvioi, että jos hälytyskello ei soi kunnolla, on katastrofi odotettavissa.
Suomen mäkimaajoukkue on tällä kaudella ollut varjo entisestään, eräistä väläyksistä huolimatta. Se on heijastuma perustodellisuudesta, jota Puikkonen pitää aikapommina.
- Lajin harrastajia on yhä vähemmän, taso on pudonnut ja seuravalmentajien rivit ovat harventuneet.
- Seuratoiminnan tilasta kertoo esimerkiksi se, että Lahden pienemmät mäet olivat poissa käytöstä viime lokakuun viimeisestä viikosta tammikuun viimeisen viikon alkuun. Neljään kuukauteen ei ainoatakaan hyppyä, kriittisenä harjoituskautena!
Puikkonen ihmettelee, miksei edes välillä otettu verkkoja pois ja hypätty muovilta.
- Tällä asenteella karkotetaan mäkihypyn vähäisestä harrastajajoukosta urheilullisia nuoria lajeihin, joissa ollaan aktiivisempia.
Suomessa ollaan oltu ylpeitä siitä, että niin moni suomalainen mäkihyppyvalmentaja työskentelee ulkomailla, kilpailijamaiden vastuuvalmentajina.
- Joo, on hienoa, että suomalaisen tietotaidon arvostaminen maailmalla konkretisoituu kysyntänä, Puikkonen kommentoi.
- Mutta siitä voi myös päätellä, että ammattivalmentajien työtilaisuudet ovat Suomessa vähentyneet, joka taas todistaa, että on pulaa lajin harrastajista. Monen osaajan päästäminen kilpailijoiden leipiin on pois myös seuravalmennukselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti