Larry Pounds
1990-luvun yksi suomikoriksen ikoneista Larry Pounds on Kotkan poikii…”Lauri” puhuu mie:tä ja sie:tä, nauttii kaupungin merellisestä ilmapiiristä ja on ennen kaikkea henkeen ja vereen KTP:n mies. Kun tämä kaksimetrinen sympaattinen Kalifornian kasvatti astuu huoneeseen, hänestä huokuu välittömyys ja elämän tuoma kokemus. Pounds oli mukana luomassa Kotkalaista koripallodynastiaa vuosina 1985-1994, jolloin Kari Liimon valmentamat joukkueet hellivät Kotkalaisia neljällä pantteripatsaalla. Liimo ei säästellyt ylisanoja avainpelaajastaan kysyttäessä – ”Larry oli valmis pelaaja, ihannevalmennettava, jolla oli ennennäkemätön tahto ratkaista otteluja. Kun ottelu piti voittaa viime sekunneilla, oli helpointa pelata pallo Larryn käsiin ja meillä oli aina mahdollisuus voittoon. Muistan ottelun Tampereelta, jossa viimehetkillä Pyrintö meni pisteellä johtoon. Meteli Pyynikillä oli niin kova, että Larry johdatti joukkueen kentälle aikalisältä ennen aikojaan, kuljetti pallon itse omalta kenttäpuoliskolta ja kiskaisi puolen kentän jälkeen pallon sukkana sisään. Voittokoria ei hyväksytty, koska Larry ei ollut kuullut summeria aikalisän loppumista vaan halusi hiljentää itse yleisön!” Lukuisat kerrat Pounds ratkaisi otteluja KTP fanien riemuksi ja hiljensi yleisöjä vierasotteluissa. KTP:n apuvalmentaja Sauli Lanki oli juniorina edustusjoukkueen ringissä ja muistelee lämmöllä 90-luvun kultavuosia – ”Larry ei erotellut junnuja muista joukkuekavereista, vaan kannusti nuorempia. Monet kerrat Larryn tarinat tarunhohtoista NBA pelaajista saivat nuorten Kotkalaisten silmät kiilumaan. Muistan kun Lauri kertoi tarinaa NBA leiriltä, jossa Kareem Abdul Jabbari lähti blokkaamaan Laurin heittoa. Hänen tarinansa mukaan Jabbar lensi kun leppäkeihäs kun Lauri veivasi ja veivasi pallon legendaarisen Lakers sentterin kainalon alta koriin.”
Sanotaan, että aika kultaa muistot. Katsotaan minkälainen mies myytin takana tänä päivänä on ja annetaan Larryn kertoa suhteestaan Kotkaan, koripalloon ja elämään. Verkkotoimitus tapasi Larryn kotkalaisessa lounasravintolassa YsiYsi:ssä 8.8.2006.
Verkkotoimitus: Mitä Kotka sinulle merkitsee?
Larry Pounds: Kotka on minulle toinen koti- ”home away from home.” Aina kun käyn kotona Pasadenassa, minusta tuntuu hyvältä tulla takaisin kotiin - Kotkaan. Kaikki tuntevat minut täällä, joten sekin saa minut tuntemaan kotoisaksi.
VT: Lopetit aktiiviurasi 1994 mestaruuteen. Kerro vähän mitä olet puuhannut peliurasi jälkeen?
LP: Olin heti seuraavana vuonna KTP:n päävalmentajana ja sitten seuraavana vuonna apuvalmentaja. Olen ollut myös Kouvoissa, Risto Piiparin apuvalmentajana…PEKA:n naisten päävalmentajana voitimme seuran ensimmäisen Suomen Cupin. Lisäksi olen ollut junioripuolella, viime vuonna B-poikien kanssa, juniorimaajoukkueissa. Koripallon parissa vuodet ovat vierähtäneet! Olen töissä Kotkan kaupungilla, liikuntapaikkojen hoitajana.
VT: Olet tuttu näky kotkalaisille kaupungin pienessä pakettiautossa ja Karhuvuoren liikuntahallilta, kerro vähän miten päädyit nykyiseen työhösi?
LP: Kyllästyin peliurallani siihen, että minulla ei ollut päivisin mitään tekemistä. Ilmoitin seuralle, että haluan tehdä jotain pelihommien ohessa. Suomen kielen kirjallinen taitoni ei ollut tarpeeksi hyvä, että olisin voinut tehdä toimistohommia eikä aikatauluni soveltunut opiskeluun joten liikuntapaikkojen hoitaja oli erinomainen vaihtoehto minulle. Se mahdollisti harjoittelun ja sain olla lähellä urheilijoita.
VT: Lapsesi (3) pelaavat koripalloa. Miten koet vaikuttaneesi heidän harrastukseen?
LP: Kun pelasin, koko perheeni oli voimakkaasti läsnä koripalloilijan arjessani. Vaimoni matkusti katsomaan vieraspelejä, lapset olivat harjoituksissa mukana ja tutustuivat pelitovereihini. Tällä oli toki vaikutusta. En kuitenkaan koe, että olisin painostanut lapseni pelaamaan juuri koripalloa. Pidän tärkeänä, että nuoret urheilevat, mutta lajilla ei sinänsä ole väliä. Odotukset luonnollisesti ovat aina olleet vahvasti läsnä, kun ihmiset vertaavat lasten tekemisiä isän uraan.
VT: Suomalaisen koripallon tilaa on vatvottu lehdissä ja keskustelupalstoilla kyllästymiseen asti. Suomen maajoukkueet painivat B-sarjassa ja Suomen SM-sarjojen tasosta voidaan olla montaa mieltä. Kommentoi hiukan omista näkemyksistäsi?
LP: Suomessa on paljon hyviä pelaajia. Suomalaisia nuoria valmentajia on enemmän kuin ennen ja se on positiivista. Lajitietoutta on saatavilla enemmän kuin koskaan ja tärkeintä onkin, kuinka tätä tietoa käytetään ja kuinka tieto saadaan jalostettua nuorten pelaajien hyväksi. Niin kuin hyvä opettaja koulussa saa tiedon oppilaan päähän, valmentajien pitää osata opettaa koripalloa niin, että oikeat asiat menevät perille. Suomessa ollaan mielestäni helposti liian tyytyväisiä, eikä vaatimustaso ole mielestäni tarpeeksi korkealla. Ei ole tekosyy vedota Suomen pieneen asukaslukuun kun pelataan B-sarjassa. Trinidad Tobago on hyvä esimerkki pienestä maasta jalkapallon MM-kisoissa. Jos haluaa menestyä, tekosyitä ja selityksiä ei saa olla. En tarkoita sitä, että meidän pitäisi olla Italian tai Jugoslavian kaltainen kestosuosikki arvokisoissa, mutta mielestäni meidän pitää asettaa tavoitteet rohkeasti riittävän korkealle. Mielestäni myös ulkomailla pelanneiden pelaajien kokemukset pitäisi tuoda koko suomalaisen koripalloperheen käyttöön.
VT: Siirrytään hetkeksi koripallosta ja puhutaan hiukan taustastasi. Tulet Pasadenasta, Kaliforniasta joka on Los Angelesin esikaupunkialuetta. Oletko kokenut Suomessa rasismia?
LP: Vartuin aikakaudella, joka oli rotusorron aikaa Yhdysvalloissa. Opin silloin tuntemaan itseni, vaikkakin moni asia hämmensi minua. Tulin Suomeen aikana, jolloin ulkomaalaiset tulivat tänne joko työkomennukselle, urheilemaan tai opiskelemaan – kaikilla oli joku syy tulla Suomeen. Minun tilanteessa auttoi, että olin urheilija ja kun menestystä tuli KTP:ssä, en kokenut rasismia. Tänä päivänä Suomeen tulee ulkomaalaisia etsimään mahdollisuuksia paremmasta, EU on avoin kaikille. Mielestäni tämä on hyvä asia, mutta se voi hämmentää suomalaisia. On väärin sortaa ihmistä ihonvärin perusteella, on tietyt rajat joita ei saa ylittää. Itse olen säästynyt rasismilta Suomessa, ehkä koollani (pituutta yli kaksimetriä) on myös jotain tekemistä asian kanssa!
VT: Monikulttuurisuus on päivän sana- onko teillä kotona vaimon kanssa tullut ongelmia Kalifornialaisen ja Suomalaisen kulttuurin yhteentörmäyksestä?
LP: (nauraa) Ei ole ollut mitään ongelmia. Kun vaimo sanoo jotain, niin silloin tehdään! Pidän vahvoista naisista, ja vaimoni on vahva nainen!
VT: Viime kausi oli KTP:n kannattajille tuskainen taival. Kerro vähän omista näkemyksistäsi viime kauteen ja peilaa samalla tulevaa kautta.
LP: Viime kauden suurin pelillinen ongelma oli, että oli liikaa saman pelipaikan pelaajia. Tuntui, että oli myös ongelmia kommunikoinnin kanssa joukkueen sisällä. Voittavassa joukkueessa ei välttämättä olla parhaat pelaajat, mutta pitää olla paras yksikkö- joukkue. Näin ei ollut viime vuonna. Tuleva kaudesta tulee mielenkiintoinen. Kotkassa tullaan näkemään vierasjoukkueita, joilla voi olla yhtä aikaa 5 ulkomaalaista kentällä samaan aikaan. Rahaa tuskin joukkueille on enempää käytössä kuin ennen ja onkin mielenkiintoista nähdä ovatko joukkueet haalineet keskenkertaisia ulkomaalaisia. Andre Foreman on mielestäni vahvistus, joka on osoittanut vuosien varrella olevansa ammattimainen urheilija, joka varmasti tulee vahvistamaan KTP:tä. Voi olla, että vanha saattaa vertyä vasta pudotuspeleissä, mutta kun ratkaisupelit alkavat Andre on aina ollut todistettavasti kunnossa.
Kun Larryn kanssa juttelee, tulee sellainen olo, että mies tietää mistä puhuu. Kotkalainen koripallo on Larrylle sydämen asia. Hänen mielestään Kotkalaista koripallokulttuuria tulisi vaalia ja korostaa sen merkitystä uusille pelaajille. ”Kun uusi pelaaja tulee Kotkaan, tulisi hänet viedä ulos syömään ja kertoa KTP:n menestyksekkäästä historiasta ja mitä koripallo merkitsee tälle kaupungille. Kun uusi pelaaja tulee Barcelonaan, ei hänelle tarvitse kertoa mitä merkitsee pelata Barcelonassa.” Ehkäpä ”Lauri” olisi juuri se henkilö, jonka pitäisi tämä tehdä. Mestarit synnyttävät tarinoita ja tarinat taas legendoja. Larry Pounds on mestari ja legenda, Kotkalainen sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti