NHL
| National Hockey League | |
|---|---|
| Meneillään oleva kausi: NHL-kausi 2009–2010 | |
 | |
| Laji | jääkiekko |
| Perustettu | 1917 |
| Joukkueiden lukumäärä | 30 |
| Maa(t) |  Yhdysvallat Kanada |
| Mestari | Pittsburgh Penguins |
| Virallinen sivusto | NHL.com |
National Hockey League (NHL) (ransk. Ligue nationale de hockey, LNH) on maailman tunnetuin ja kovatasoisin jääkiekkoliiga. Sitä pelataan Pohjois-Amerikassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. NHL:ssä pelaa tällä hetkellä 30 joukkuetta, jotka on jaettu kahteen konferenssiin ja konferenssit kolmeen divisioonaan. Näin ollen jokaisessa divisioonassa pelaa viisi joukkuetta ja konferenssissa 15 joukkuetta.[1] NHL-joukkueilla on AHL-liigassafarmijoukkueet, jotka toimivat pelaajareservinä ja nuorten pelaajien harjoitusjoukkueina.
Sisällysluettelo[piilota] |
Historia
Varhainen historia
Jääkiekkoliiga NHL perustettiin vuonna 1917, jolloin mukana oli vain viisi joukkuetta. Nämä joukkueet olivat Montréal Canadiens, Montreal Wanderers, Ottawa Senators, Toronto Arenas sekä Quebec Bulldogs. Bulldogs ei kuitenkaan pelannut ensimmäisen kauden aikana yhtään ottelua. Liigan presidentiksi valittiin Frank Calder, joka toimi presidenttinä aina kuolemaansa vuoteen 1943 saakka.
Ensimmäinen näytösottelu pelattiin 15. joulukuuta 1917. Siinä kohtasivat Montréal Canadiens ja Montréal Wanderers. Ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin kuitenkin neljä päivää myöhemmin, jolloin Montreal Wanderersin puolustaja Dave Ritchie teki ensimmäisen maalin NHL:n historiassa. Ensimmäinen ottelu päättyi Wanderersin 10–9 voittoon Toronto Arenasista. Arenasista tuli kuitenkin ensimmäinen NHL-seura, joka pääsi Stanley Cup -finaaliin voittamalla Vancouver Millionairesin Pacific Coast Hockey Associationista luvuin 5–3.
Ensimmäisen nollapelin NHL:n historiassa torjui Montréal Canadiensin maalivahti Georges Vézina, joka jätti Arenasin nollille kaudella 1917–1918. Vezina oli myös ensimmäinen NHL-maalivahti, joka saalisti syöttöpisteen. Hänen kuoltuaan NHL päätti nimetä parhaalle maalivahdille annettavan palkinnon, Vezina Trophyn, hänen mukaansa.
Kaudella 1918–1919 ei finaalia pelattu, koska maailmanlaajuinen influenssaepidemia oli iskenyt Seattleen. NHL:llä meni kuitenkin hyvin, ja ensimmäisen 10 vuotensa aikana NHL-seurat voittivat Stanley Cupin seitsemän kertaa.
Ensimmäinen laajennus
Vuonna 1924 PCHA kaatui ja viimeiset joukkueet siitä sarjasta siirtyivät Western Canada Hockey Leagueen. WCHL oli kuitenkin lyhytaikainen sarja, se pysyi pystyssä vain viisi vuotta ja sen jälkeen jäljelle jäi ainoastaan NHL. Victoria Cougars oli viimeinen NHL:n ulkopuolinen seura, joka voitti Stanley Cupin.
Näin ollen NHL levisi myös Yhdysvaltoihin, koska siellä ei ollut enää omaa liigaa. Ensimmäinen uusi joukkue oli Boston Bruins kaudella 1924–1925. Sitä seurasi New York Americans ja Pittsburgh Pirates kaudella 1925–1926 ja New York Rangers, Detroit CougarsDetroit Red Wings) ja Chicago Black Hawks (nykyinen Chicago Blackhawks) vuotta myöhemmin. Myös kaksi uutta kanadalaisseuraa liittyi sarjaan, Montreal Maroons ja Hamilton Tigers. Kaudella 1930–1931 liigassa pelasi 10 joukkuetta, mutta suuren laman (nykyinen vuoksi Pirates ja Americans joutuivat lopettamaan toimintansa. Ottawa Senators kaatui myös taloudellisiin ongelmiin, joten NHL:n 25-vuotisjuhlavuonna liigassa pelasi kuusi nykyistä joukkuetta, jotka ovat saaneet lisänimen "Original Six". Nämä joukkueet olivat Canadiens, Maple Leafs, Red Wings, Bruins, Rangers ja Black Hawks.
Ensimmäisen laajennuksen lisäksi NHL:ssa tehtiin myös paljon pienempiä muutoksia 1920-luvulla. Kenttäpelaajien määrä laski kuudesta viiteen ja NHL:n arvokkaimmalle pelaajalle annettava Hart Memorial Trophy annettiin ensimmäisen kerran Frank Nighborille.
Hiljainen aikakausi
1930-luvulla ei suuria muutoksia tehty, mutta sääntömuutoksia tuli paljon. Paitsiosta tuli virallinen NHL-sääntö vuonna 1930, pitkästä kiekosta vuonna 1937 ja rangaistuslaukaus esiteltiin kolme vuotta aikaisemmin. Bruinsin valmentaja Art Ross oli ensimmäinen valmentaja, joka otti maalivahdin pois saaden kuudennen kenttäpelaajan kentälle. Art Ross Memorial Trophy on palkinto, jonka NHL myöntää kauden päätteeksi runkosarjan parhaalle pistemiehelle. Palkintoa on jaettu kaudesta 1947–1948 lähtien. Ensimmäinen NHL:n All Star -ottelu pelattiin 1934. Kaudeksi 1939–1940 muutettiin myös Stanley Cup -finaalin sääntöjä, paras viidesta -menetelmä vaihdettiin paras seitsemästä -menetelmään.
Vuonna 1943 NHL:n uudeksi presidentiksi valittiin Mervyn Dutton. Clarence Campbell korvasi Duttonin vain kolme vuotta myöhemmin. Ensimmäinen virallinen All Stars -ottelu pelattiin 1947.
Sama tahti jatkui 1950-luvun läpi. Uusia palkintoja julkistettiin ja pieniä sääntömuutoksia tehtiin, mutta liiga ei kokenut suurempia uudistuksia.
Toisesta laajennuksesta nykypäivään
1960-luvulla NHL koki toistaiseksi suurimman muutoksensa. Western Hockey League1967 oman päätöksensä ja lisäsi kuusi uutta seuraa liigaansa: Philadelphia Flyersin, St. Louis Bluesin, Minnesota North StarsinDallas Stars), Los Angeles Kingsin, Oakland Sealsin ja Pittsburgh Penguinsin. Kolme vuotta myöhemmin Vancouver Canucks ja Buffalo Sabres liittyivät myös NHL:ään. 1960-luvulla järjestettiin myös NHL:n ensimmäinen varaustilaisuus, joka kantoi nimeä Amateur Draft. Myös piste-ennätyksiä tehtiin 1960-luvulla, kun Phil Esposito rikkoi sadan pisteen rajan runkosarjassa. (WHL) laajeni uhkaavasti, joten NHL teki vuonna (myöhemmin
Vuonna 1972 World Hockey Association (WHA) perustettiin ja NHL näki tämän taas uhkakuvana omalle liigallensa. NHL sai jälleen uusia seuroja, kun New York Islanders ja Atlanta Flames (myöhemmin Calgary Flames) liittyivät siihen. Kaksi vuotta myöhemmin Kansas City Scouts (myöhemmin New Jersey Devils) ja Washington Capitals liittyivät myös NHL:aan. NHL ja WHA kuitenkin kilpailivat lahjakkaimmista pelaajista ja kaksi liigaa myös heikensivät tuloja, koska myös kannattajat jakaantuivat. Vuonna 1979 WHA kuitenkin lopetti toimintansa ja neljä kuudesta WHA-seurasta liittyivät NHL:aan. Nämä seurat olivat Hartford Whalers (myöhemmin Carolina Hurricanes), Québec Nordiques (myöhemmin Colorado Avalanche), Edmonton Oilers ja Winnipeg Jets (myöhemmin Phoenix Coyotes).
1990-luvun uusia seuroja olivat San Jose Sharks kaudella 1991–1992 ja vuotta myöhemmin liigaan liittyneet Ottawa Senators ja Tampa Bay Lightning. Kaudella 1993–1994 Mighty Ducks of Anaheim (myöhemmin Anaheim Ducks) ja Florida Panthers olivat uudet lisäykset. Neljä uusinta seuraa ovat Nashville Predators (1998), Atlanta Thrashers (1999), Minnesota Wild ja Columbus Blue Jackets vuonna 2000.
Työsulut ja lakot
NHL:n yli 90-vuotisen historian aikana on ollut kaksi työsulkua. Ensimmäisen kerran kaudella 1994–1995, jolloin pelattiin typistetty runkosarja. Työehtosopimus tehtiin kuitenkin kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.
Kaudella 2004–2005 runkosarja jouduttiin perumaan kokonaan palkkakattokysymyksen takia. Yli 250 NHL-pelaajaa siirtyi Euroopan jääkiekkosarjoihin pelaamaan ja vasta 16. helmikuuta 2005 NHLPA ja NHL saivat sovittua uudesta työehtosopimuksesta. Nykyisin NHL:n joukkueiden pitää käyttää pelaajien palkkoihin vähintään 40,7 miljoonaa dollaria, mutta summa ei saa ylittää 56,7 miljoonaa dollaria. Yksittäisen pelaajan palkka saa olla korkeintaan 11,34 miljoonaa dollaria.
Nykyiset seurat
Entiset seurat
- Edelleen olemassa olevat seurat (siirretyt):
- Minnesota North Stars (1967–1993, nyk. Dallas Stars)
- Atlanta Flames (1972–1980, nyk. Calgary Flames)
- New England Whalers, Hartford Whalers (1972–1997, nyk. Carolina Hurricanes)
- Quebec Nordiques (1972–1995, nyk. Colorado Avalanche)
- Kansas City Scouts (1974–1976, siirettiin ja muuttui Colorado Rockieksi)
- Colorado Rockies (1976–1982, nyk. New Jersey Devils)
- Winnipeg Jets (1979–1996, nyk. Phoenix Coyotes)
- Lopetetut seurat:
- Quebec Bulldogs (1919–1920, siirettiin ja muuttui Hamilton Tegeriksi)
- Hamilton Tigers (1920–1925, siirrettiin ja muuttui New York Americaniksi)
- New York Americans (1925–1942)
- Hamilton Tigers (1920–1925, siirrettiin ja muuttui New York Americaniksi)
- Montreal Wanderers (1903-1918)
- Ottawa Senators (1917–1934, siirettiin ja muuttui St. Louis Eagleksi)
- St. Louis Eagles (1934–1935)
- Montreal Maroons (1924–1938)
- Pittsburgh Pirates (1925–1930, siirrettiin ja nimettiin Philadelphia Quakeriksi)
- Philadelphia Quakers (1930–1931)
- California Seals, Oakland Seals, California Golden Seals (1967–1976, siirrettiin ja muuttui Cleveland Baroniksi)
- Cleveland Barons (1976–1978, toiminnat siirrettiin Minnesota North Starsiin)
- Quebec Bulldogs (1919–1920, siirettiin ja muuttui Hamilton Tegeriksi)
Suluissa vuodet NHL:ssä, jotkin seurat ovat pelanneet myös sen edeltäjissä tai kilpailijoissa.
Kauden rakenne
Runkosarja
Jokainen joukkue pelaa runkosarjassa 82 ottelua, joista 41 koti- ja vieraspeliä. Pelit jakautuvat siten, että vieraasta konferenssista kohdataan kolme joukkuetta kaksi kertaa ja muut joukkueet kerran. Oman konferenssin joukkueita vastaan pelataan neljä kertaa ja lisäksi oman divisioonan joukkueita kaksi peliä lisää. Runkosarja kestää yleensä lokakuun alkupuolelta huhtikuun alkupuolelle. Yhteensä pelejä NHL:n runkosarjassa on 1230.
Runkosarjassa ottelun voitosta saa kaksi pistettä, tappiosta varsinaisen peliajan jälkeen yhden pisteen ja tappiosta varsinaisella peliajalla nolla pistettä. Mikäli ottelu on tasan varsinaisen peliajan jälkeen, pelataan viiden minuutin "maalista poikki"-jatkoaika neljällä neljää vastaan ja tämän jälkeen rangaistuslaukauskilpailu. Jatkoajan tai rangaistuslaukauskilpailun voittaja saa siis kaksi pistettä ja häviäjä yhden. Tasapelejä NHL:ssä ei nykysääntöjen mukaan ole.
Pudotuspelit
Pudotuspeleihin pääsee kummastakin konferenssista kahdeksan joukkuetta. Näistä kolme ensimmäistä paikkaa jaetaan divisioonien voittajien kesken ja viisi muuta paikkaa eniten pisteitä keränneille muille joukkueille. Täten esimerkiksi neljänneksi sijoittuneella joukkueella voi olla enemmän pisteitä kuin kolmanneksi sijoittuneella joukkueella.
Huhtikuun puolivälistä kesäkuuhun kestävissä pudotuspeleissä ratkaistaan ensin konferenssien sisäiset mestaruudet ja tämän jälkeen konferenssien mestarit kohtaavat Stanley Cup-finaaleissa. Pudotuspeleissä on siten neljä kierrosta: konferenssien neljännesfinaalit, konferenssien semifinaalit, konferenssifinaalit ja Stanley Cup-finaalit. Kukin kierroksista pelataan "paras seitsemästä" -järjestelmällä, eli jatkoon vaaditaan neljä voittoa, joten Stanley Cup-mestaruuteen vaaditaan siis yhteensä 16 voittoa.
Pudotuspelikierrosten parit muodostetaan siten, että divisioonien voittajat sijoitetaan ensimmäisille sijoille pistejärjestyksessä ja konferenssin muut joukkueet niiden alle edelleen pistejärjestyksessä. Konferenssien neljännesfinaaleissa ensimmäiseksi sijoitettu joukkue kohtaa kahdeksanneksi sijoitetun joukkueen, toiseksi sijoitettu seitsemänneksi sijoitetun, kolmanneksi sijoitettu kuudenneksi sijoitetun ja neljänneksi sijoitettu viidenneksi sijoitetun. Ylemmäksi sijoitettu joukkue saa aina kotiedun, joka tarkoittaa sitä, että kotiedun saava joukkue isännöi ensimmäistä ja toista ottelua, sekä tarvittaessa viidettä ja seitsemättä ottelua. Kullekin seuraavista kierroksista parit muodostetaan uudelleen saman kaavan mukaan, eli divisioonan voittajat sijoitetaan korkeimmille sijoille ja tämän jälkeen muut jäljellä olevat joukkueet lopuille sijoille runkosarjan pistejärjestyksessä. Siten on mahdollista, että runkosarjassa vähemmän pisteitä kerännyt saa kotiedun divisioonan voittonsa turvin.
Pudotuspeleissä ottelut pelataan aina ratkaisuun saakka. Mikäli peli on varsinaisen peliajan jälkeen tasan, pelataan 20 minuutin jatkoeriä kunnes voittaja löytyy, eli toinen joukueista tekee maalin. Pudotuspeleissä jatkoerät pelataan normaalilla miehityksellä eli viidellä-viittä vastaan.
Stanley Cup -finaali
Stanley Cup -finaalia monet pelaajat pitävät tärkeimpänä jääkiekkofinaalina. Se menee arvostuksessa usein olympialaisten ja maailmancupin ohitse, vaikka onkin vuosittainen turnaus. Stanley Cup -finaalin voittajat eivät saa mitaleja, vaan sormukset ja Stanley Cup -pokaalin näköiskappaleet.
Stanley Cup -pokaali on tiettävästi maailman tunnetuin urheilupokaali. Ensimmäinen versio pokaalista valmistui 1893 ja sen ensimmäinen voittaja oli Montreal Amateur Athletic Association, joka pelasi silloista Amateur Hockey Association of Canada -liigaa. Vuonna 1969Hockey Hall of Famessa Torontossa. Eniten Stanley Cup-palkintoja voittanut (24) joukkue on Montreal Canadiens. pokaali jouduttiin vaihtamaan, koska alkuperäinen oli niin hauras ja sen pelättiin rikkoutuvan. Alkuperäinen pokaali on kuitenkin näytteillä jääkiekon
Varaustilaisuus
- Pääartikkeli: NHL:n varaustilaisuus
Varaustilaisuudessa joukkueet varaavat NHL:ssä pelaamattomia pelaajia joukkueisiinsa. Varattavan pelaajan on täytettävä varausvuonnaan 18 vuotta syyskuun 15. päivään mennessä. Varausvuorot jaetaan menestykseen nähden käänteisessä järjestyksessä kuitenkin siten, että 4 huonoiten menestyneen joukkueen kesken vuorot arvotaan. Varaustilaisuuden tarkoituksena on pitää liiga mahdollisimman tasaisena.
Varauskäytäntö otettiin käyttöön vuonna 1963 ja sen nimi oli alkuun Amateur Draft. Nimi vaihtui Entry Draftiin vuonna 1979 jolloin WHA-liigasta liittyi 4 joukkuetta NHL:n. Nimenvaihdos kuvasti sitä, että nyt myös entisen WHA-liigan (ammattilaisliiga) pelaajat olivat varattavissa.
- Vuodesta 1963–1967 varausjärjestystä kierrätettiin.
- Vuodesta 1968 lähtien on käytössä ollut nykyinen käänteinen valintajärjestys.
- Vuodesta 1995 lähtien ykkösvaraus on arvottu.
- Vuosina 1963–1970 Montréal Canadiensilla oli oikeus valita 2 ranskankielistä pelaajaa ennen varsinaista draftia.
- Vuonna 1969 ensimmäinen eurooppalainen pelaaja varataan (suomalainen Tommi Salmelainen St. Louis Bluesiin).
- Vuonna 1989 ensimmäinen eurooppalainen varataan draftin ensimmäisenä varauksena (ruotsalainen Mats Sundin Québec Nordiquesiin).
- Varaustilaisuudessa on seitsemän kierrosta.[2]
Vuoden 2009 varaustilaisuus järjestettiin 23. kesäkuuta Montrealissa, Québecissä, Kanadassa.
[muokkaa] NHL:n palkinnot ja kunnianosoitukset
NHL-kauden päätteeksi jaetaan palkinnot kauden parhaille pelaajille, valmentajille ja joukkueille.
Joukkueiden palkinnot
- Stanley Cup (liigan voittaja)
- Clarence S. Campbell Bowl (läntisen konferenssin pudotuspelien voittaja)
- Prince of Wales Trophy (itäisen konferenssin pudotuspelien voittaja)
- Presidents' Trophy (eniten pisteitä runkosarjassa kerännyt joukkue)
Henkilökohtaiset palkinnot
- Art Ross Memorial Trophy (runkosarjan pistepörssin voittaja)
- Bill Masterton Memorial Trophy (sisukkuutta, urheiluhenkeä ja jääkiekolle omistautumista esittänyt pelaaja) (saajan valitsija: Ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistys (Professional Hockey Writers' Association))
- Calder Memorial Trophy (vuoden tulokas) (saajan valitsija: Ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistys (Professional Hockey Writers' Association))
- Conn Smythe Trophy (pudotuspelien arvokkain pelaaja) (saajan valitsija: Ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistys (Professional Hockey Writers' Association))
- Frank J. Selke Trophy (paras puolustava hyökkääjä) (saajan valitsija: Ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistys (Professional Hockey Writers' Association))
- Hart Memorial Trophy (runkosarjan arvokkain pelaaja) (saajan valitsija: Ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistys (Professional Hockey Writers' Association))
- Jack Adams Award (vuoden paras valmentaja) (saajan valitsija: NHL-televisioijien liitto (National Hockey League Broadcasters' Association))
- James Norris Memorial Trophy (vuoden paras puolustaja) (saajan valitsija: Ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistys (Professional Hockey Writers' Association))
- King Clancy Memorial Trophy (johtajuutta esittänyt ja hyväntekeväisyydessä kunnostautunut pelaaja) (saajan valitsija: erikoispaneeli, jossa edustettuina ovat Ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistys (Professional Hockey Writers' Association) ja NHL-televisioijien liitto (National Hockey League Broadcasters' Association))
- Lady Byng Memorial Trophy (erinomaisiin pelitaitoihin yhdistynyttä hyvää urheiluhenkeä ja herrasmiesmäistä käytöstä esittänyt pelaaja) (saajan valitsija: Ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistys (Professional Hockey Writers' Association))
- Lester B. Pearson Award (NHL:n paras pelaaja) (saajan valitsija: NHL:n pelaajayhdistyksen (National Hockey League Players' Association) jäsenet)
- Maurice "Rocket" Richard Trophy (runkosarjan paras maalintekijä)
- Roger Crozier Saving Grace Award (paras torjuntaprosentti)
- Vezina Trophy (paras maalivahti) (saajan valitsija: kaikkien NHL-joukkueiden managerit)
- William M. Jennings Trophy (maalivahti, jonka joukkue on päästänyt vähiten maaleja runkosarjassa)
- Lester Patrick Trophy (kunnianosoitus työstä Yhdysvaltojen jääkiekkoilun hyväksi) (saajan valitsija: palkintokomitea, johon kuuluvat: NHL:n presidentti, yksi NHL:n kuvernööreistä, New York Rangers -seuran edustaja, jääkiekon kuuluisuuksien gallerian (Hockey Hall Of Fame) rakentajien osaston edustaja, NHL-televisioijien liiton (National Hockey League Broadcasters' Association) edustaja ja Ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistyksen (Professional Hockey Writers' Association) edustaja. Presidenttiä lukuun ottamatta kaikki jäsenet vaihtuvat vuosittain)
Tähdistökentälliset
Kauden päätteeksi nimetään NHL:n ykköstähtikentällinen ja kakkostähtikentällinen. Ykköstähdistöön useimmin valittu pelaaja on puolustaja Ray Bourque, joka on päässyt kentälliseen 13 kertaa.
Hockey Hall of Fame
Hockey Hall of Fame sijaitsee Torontossa, Kanadassa. Siinä missä Hall of Fame on tunnettu jääkiekkomuseona ja palkintojen säilytyspaikkana, voidaan myös pelaaja, erotuomari tai muu kiekkotoimija valita sen niin kutsuttuun kunniagalleriaan erityisen ansiokkaan uran tehtyään.
Tähdistöottelu
Keskellä sarjakautta pelataan NHL:n tähdistöottelu. Show-henkisessä tapahtumassa liigan parhaat mittelevät paremmuudesta NHL:n itäisen ja läntisen konferenssin joukkueista koottujen tähtisikermien voimin. Tähdistöottelun pelipaidan on useimmin pukenut päälleen Gordie Howe, 23 kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti