Kalle Palander

Wikipedia

Mitalit
Kalle Palander
Maa: Suomi
Miesten alppihiihto
MM-kilpailut
Kultaa	Vail 1999	pujottelu

Kalle Markus Palander (s. 2. toukokuuta 1977 Tornio) on suomalainen alppihiihtäjä ja vuoden 1999 pujottelun maailmanmestari. Kaudella 2002–2003 hän voitti pujottelun maailmancupin. Palander on Suomen menestynein miesalppihiihtäjä. Hän edusti pitkään Ounasvaaran Hiihtoseuraa, mutta vaihtoi lokakuussa 2005 Ruka Slalomiin.

Sisällysluettelo

[piilota]

Palander väläytti ensimmäisen kerran taitojaan maailmalle ollen Sestrieressä alppihiihdon 1997 pujottelun 16:s. Tuolloin hän osallistui kaikkiin lajeihin, myös super-G:hen ja syöksyyn. Naganon olympialaisissa 1998 Palander oli pujottelun 9:s, mikä oli tuohon mennessä suomalaisten paras alppihiihtosijoitus olympialaisissa. MM-kisoissa

Kausi 1998–1999 oli Palanderin läpimurto. Laskut alkoivat maailmancupissakin tuottaa kymmenen kärjen sijoituksia, ja parhaimmillaan Palander laski kahdesti kuudenneksi pujottelussa. Vailin MM-kisoissa hän voitti yllätyksellisesti pujottelun maailmanmestaruuden. Avauslaskun jälkeen Palander oli seitsemäntenä, mutta toisen kierroksen nappisuoritus nosti hänet Suomen ensimmäiseksi alppihiihdon maailmanmestariksi ja arvokisamitalistiksi.

Seuraavalla kaudella Palander laski MC:ssa parhaimmillaan viidenneksi, mutta kausi 2000–2001 oli tuskien taivalta. Pujottelussa hän sijoittui parhaimmillaan yhdeksänneksi, mutta laskut päättyivät yleensä ulosajoihin - varsinkin kakkoslajissaan suurpujottelussa, jossa hän pääsi vain kerran toiselle kierrokselle ollen 25:s. Myös St. Antonin MM-kisat päättyivät sekä pujottelun että suurpujottelun osalta keskeytyksiin, ja Palander ehti jo uhata lopettavansa kilpailunsa suurpujottelussa kokonaan.

Kausi 2001–2002 näytti jo valoa tunnelin päässä. Vaikka suurpujottelukilpailut päättyivätkin maailmancupissa yhtä lukuun ottamatta keskeytyksiin ja Salt Lake Cityn olympialaisissa pujottelukin tuotti keskeytyksen, pujottelun maailmancup sujui Palanderilta jo loistavasti. Ensimmäinen palkintokoroketila oli lähellä Adelbodenissa, jossa Palander oli neljäs. Palander laski kaikissa pujottelun MC-kisoissa pisteille ollen huonoimmillaankin 14:s. Pujottelucupissa hän sijoittuikin kuudenneksi.

Kausi 2002–2003 nosti Palanderin takaisin alppihiihdon kärkeen, tällä kertaa pysyvästi. Kauden avauksessa Park Cityssä Palander oli 20:s, mutta jo seuraavissa kolmessa pujottelussa hän oli lähellä palkintokorokepaikkaa ollen kahdesti neljäs. Arvostetussa Kitzbühelin St. Moritzin MM-kilpailuissa Palander väläytti jo suurpujottelussakin olemalla kuudes, pujottelussa hän sijoittui seitsemänneksi. Joulukuussa hän sijoittui toiseksi vuoden urheilija -äänestyksessä. pujottelussa Palander avasi maailmancupin palkintokoroketilansa voittamalla kilpailun. Tämä oli myös suomalaisten ensimmäinen alppihiihdon MC-voitto. Alkuun päästyään Palander voitti myös kolme seuraavaa MC-pujottelua ja kun hän MC-kauden päätöksessä sijoittui toiseksi, voitti Palander historiallisesti arvostuksessaan jopa MM-kilpailut ohittavan pujottelun maailmancupin. Kokonaiscupissa Palander oli neljäs.

Kausi 2003–2004 jatkoi Palanderin menestystä. Hän kantoi hetken maailmancupin johtajan punaista liiviä sekä pujottelussa että suurpujottelussa, mutta joutui lopulta taipumaan molemmissa lajeissa kakkoseksi. Palanderin epäonneksi molempien lajien päätösosakilpailut jouduttiin huonon sään vuoksi perumaan. Suomen joukkue haki vielä protestilla Palanderia pujottelun ykköseksi, sillä kauden voittaja, Itävallan Rainer Schönfelder oli saanut kyseenalaisesti uusia kauden avauksessa Park Cityssä avauslaskunsa ulosajettuaankin, sillä radanpuhdistaja oli ollut liian lähellä rataa. Protesti ei mennyt läpi ja Schönfelder sai pitää kyseisen kilpailun kakkostilansa ja pujottelucupin ykköstilansa. Palander voitti kaudella jälleen neljä pujotteluosakilpailua ja suurpujottelussakin kaksi. Palkintokorokkeelle hän pääsi yhdeksän kertaa. Kokonaiscupissa hän sijoittui kuudenneksi.

Kausi 2004–2005 oli edelliskauteen verrattuna vaatimaton. Kalle Palander oli pujottelussa kerran osakilpailun kolmas ja suurpujottelussa kolmesti kolmas. Palander oli suurpujottelucupin 6., pujottelucupin 10. ja maailmancupin kokonaiskilpailun 9. Bormion MM-kilpailuissa oli tyytyminen suurpujottelun neljänteen sijaan. Pujottelussa tuli keskeytys ensimmäisellä kierroksella.

Kaudella 2005–2006 Kalle saavutti osakilpailuissa seitsemän palkintokorokesijoitusta; suurpujottelussa kerran toinen ja kahdesti kolmas, pujottelussa kaksi voittoa, kerran toinen ja kerran kolmas. Palander on pujottelucupissa toinen, suurpujottelucupissa viides ja kokonaiskilpailussa seitsemäs. Palander sivusi Torinon talviolympialaisten suurpujottelussa uransa parasta olympiasuoritusta olemalla kisan yhdeksäs. Maailmancupin finaaleissa Åressä^[1] Palanderilla oli vielä mahdollisuus voittaa pujottelun maailmancup mutta hän loukkasi ennen pujottelukilpailua käydyssä suurpujottelussa vasemman polvensa. Polven eturistisidevamma vaati leikkaushoitoa.

Kauden 2005–2006 jälkeen Palander vaihtoi suksimerkkiä Atomicilta Fischerille.^[2] Atomiceilla Palander ehti laskea neljän vuoden ajan.

Kaudella 2006–2007 Palander voitti yhden suurpujottelukilpailun ja oli kerran kolmas. Hän sijoittui suurpujottelun maailmancupissa neljänneksi, pujottelucupissa yhdeksänneksi sekä kokonaiskilpailussa kymmenenneksi.

Kaudella 2007–2008 Palander voitti jälleen yhden suurpujottelun osakilpailun ja oli kerran kolmas. Pujottelussa hän oli parhaimmillaan toinen. Kausi jäi kuitenkin Palanderilta kesken loukkaantumisen vuoksi.

Kaudella 2008–2009 Palander ei päässyt kilpailemaan lainkaan, koska hänen jalassaan ollut säärivamma ehti pahentua ennen kauden alkua, ja hän joutui uuteen leikkaukseen. Häneltä jäivät väliin myös Val d'Iseren MM-kilpailut.

[muokkaa] Saavutukset

Maailmancupin kokonaiskilpailussa parhaimmillaan 4. (2002–2003)

[muokkaa] Pujottelu

MM-kilpailut
- Maailmanmestari (Vail, 1999)
- 7. (St. Moritz, 2003)
- 16. (Sestriere, 1997)
Olympialaiset
- 9. (Nagano 1998)
Nuorten MM-kisat
- 4. (Schwyz, 1995–1996)
Maailmancup
- Pujottelucupin voittaja 2002–2003
- Pujottelucupin toinen 2003–2004 ja 2005–2006
- 10 osakilpailuvoittoa, 4 kakkossijaa, 3 kolmossijaa (16.12.2007 mennessä)

[muokkaa] Suurpujottelu

MM-kilpailut
- 4. (Bormio, 2005)
- 6. (St. Moritz, 2003)
- 7. (Åre, 2007)
- 18. (Vail, 1999)
Olympialaiset
- 9. (Torino 2006)
Nuorten MM-kisat
- 12. (Schwyz, 1995–1996)
Maailmancup
- Suurpujottelucupin toinen 2003–2004
- 4 osakilpailuvoittoa, 2 kakkossijaa, 7 kolmossijaa (16.12.2007 mennessä)

[muokkaa] Super-G

MM-kisat
- 37. (Vail, 1999)
- 39. (Sestriere, 1997)
Nuorten MM-kisat
- 15. (Schwyz, 1995–1996)

[muokkaa] Syöksy

MM-kisat
- 38. (Sestriere, 1997)

[muokkaa] Alppiyhdistetty

Nuorten MM-kisat
- 3. (Schwyz, 1995–1996)

[muokkaa] Maailmancup-voitot

N:o	Pvm	Paikka	Laji
1.	26. tammikuuta 2003	Kitzbühel	Pujottelu
2.	28. tammikuuta 2003	Schladming	Pujottelu
3.	2. maaliskuuta 2003	Yongpyong	Pujottelu
4.	8. maaliskuuta 2003	Shigakogen	Pujottelu
5.	23. marraskuuta 2003	Park City	Pujottelu
6.	14. joulukuuta 2003	Alta Badia	Suurpujottelu
7.	4. tammikuuta 2004	Flachau	Pujottelu
8.	25. tammikuuta 2004	Kitzbühel	Pujottelu
9.	7. helmikuuta 2004	Adelboden	Suurpujottelu
10.	14. maaliskuuta 2004	Sestriere	Pujottelu
11.	24. tammikuuta 2006	Schladming	Pujottelu
12.	11. maaliskuuta 2006	Shigakogen	Pujottelu
13.	17. joulukuuta 2006	Alta Badia	Suurpujottelu
14.	16. joulukuuta 2007	Alta Badia	Suurpujottelu