Ville Peltonen
Wikipedia
| Ville Peltonen | |
|---|---|
 | |
| Pelipaikka | hyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 178 cm |
| Paino | 82 kg |
| KHL-seura | Dynamo Minsk |
| Aik. seurat | HIFK (SML) San Jose Sharks (NHL) Frölunda HC (Elit.) Nashville Predators (NHL) Jokerit (SML) HC Lugano (NLA) Florida Panthers (NHL) |
| Kansalaisuus |  Suomi |
| Syntymäaika | 24. toukokuuta 1973 , Vantaa |
| NHL-varaus | 58. varaus, 1993 San Jose Sharks |
| Pääsarjaura | 1991– |
Ville Sakari Peltonen (syntynyt 24. toukokuuta 1973 Vantaa, Suomi) on suomalainen jääkiekkoilija, joka 1990-luvun puolivälistä lähtien on pelannut kansainvälisellä huipulla. Ville Peltonen muistetaan parhaiten kolmesta maalistaan Tukholman vuoden 1995 MM-finaalissa, jotka viime kädessä varmistivat, että Suomi voitti kultaa. Turnauksessa Leijonien ykkösketjuna oli Peltosen, Saku Koivun ja Jere Lehtisen muodostama "Tupu, Hupu ja Lupu", joka oli vakuuttanut jo edellisellä kaudella olympiaturnauksessa ja MM-kisoissa.
Kaudeksi 2009-2010 Ville siirtyi valkovenäläiseen Dynamo Minskiin. Peltonen valittiin heti joukkueensa kapteeniksi nyt alkavalle KHL-liigan toiselle kaudelle.
Laitahyökkääjä Peltonen on saavuttanut kolme olympiamitalia: kahdesti pronssia ja kerran hopeaa. Lisäksi hänen palkintokaapissaan on kahdeksan MM-mitalia; yhden kullan lisäksi neljä hopeaa ja kolme pronssia sekä hopeamitali World Cup -turnauksesta.
Pelaamissaan 18:ssa arvoturnauksessa Peltonen on kahdellatoista mitalillaan Leijona-tilaston ykköspaikalla. Kaikkiaan Peltonen on valittu kolme kertaa MM-kisojen All Stars -kentälliseen (1995, 1998, 2004).
Peltonen on pelannut 240 A-maaottelua, joissa hän on tehnyt tehopisteet 76+99=175. Ville Peltonen on Leijonien MM-kisahistorian pistepörssin ykkösnimi 81 pisteellään (34+47). Aikuisten arvoturnausten eli MM-kilpailujenolympialaisten ja Jääkiekon maailmancupin 132 ottelussa Peltosen pistemäärä on 46+61=107. lisäksi
Sisällysluettelo[piilota] |
[muokkaa] Ura
[muokkaa] Nuoruus
Ville Peltonen syntyi Vantaalla 24. toukokuuta 1973. Peltosen isä Esa oli myös maajoukkuetason jääkiekkoilija, joka pelasi peräti neljissä olympiakisoissa, 11:t MM-kisat sekä 277 A-maaottelua. Ville Peltonen siirtyi 10-vuotiaana Nurmijärveltä Etelä-Vantaan Urheilijoihin. Muuton syy oli se, että Nurmijärvellä ei ollut jäähallia. Hän itse totesi:
»[…] Vantaalla olosuhteet ja me-henki olivat hyvät. Ilmaiseksi emme kuitenkaan saaneet mitään, minäkin jaoin lehtiä Pähkinärinteeseen.»
(Ville Peltonen[1])
[muokkaa] Siirtyminen SM-liigaan: HIFK:n vuodet ja alku NHL:ssä (1990-1997)
Peltosen ensimmäinen SM-liigaseura oli helsinkiläinen HIFK, minkä A-junioreissa hän pelasi kaudella 1990–91 runkosarjassa 36 ottelua saamalla pisteitä yhteensä 37 (21 + 16).[2] Kaudella 1991–92 Peltonen nousi HIFK:n edustusmiehistöön, missä kertyi kuusi peliä ilman tehopisteitä. A-junioreissa.[2] sujui mallikkaammin; tehopinnoja kertyi 51.[2]
Kauden 1992–93 saldona Peltosella SM-liigasta HIFK:n riveissä 37 tehopistettä (13 + 24).[2]Jarmo Wasama -palkinnon.[3] , sekä myös SM-liigan vuoden tulokkaan palkinnon.[4] Samalla kaudella Peltonen pelasi myös A-junioreissa keräten kuusi tehopistettä. Peltonen sai parhaan tulokkaan
Kaudella 1993–94 Peltonen keräsi HIFK:ssa 38 pistettä (16 + 22), jotka olivat hänen parhaat pisteensä siihen mennessä pääsarjassa. Kausi 1994–95 oli Peltosen viimeinen SM-liigakausi ennen siirtymistä NHL:ään. Kyseisellä kaudella Peltonen pelasi 45 ottelua keräten 36 pistettä (20 + 16).[2]
San Jose Sharks varasi Peltosen NHL:ään vuonna 1993 kolmannella kierroksella varausnumerolla 58.[5] Hän aloitti NHL-uransa vuonna 1995 San Jose Sharksissa pelaten kaudella 1995–96 yhteensä 31 ottelua (2 + 11). 13. pisteen saavuttamisen jälkeen Sharkseissa Peltonen siirtyi IHL-seuraan Kansas City Blades, jossa hän saavutti 18 pistettä. Kaudella 1996–97 Peltonen jatkoi San Josessa tehopisteillä 2+3=5 (28 ottelua). Peltonen muutti pelaamaan AHL:n farmiin Kentucky Thoroughblades 40 ottelun tehoilla 22+30=52.[2]
[muokkaa] Siirtyminen Ruotsiin, paluu NHL:ään ja menestys SM-liigassa (1997-2003)
Kautena 1997–98 Ville Peltonen siirtyi Ruotsiin pelaamaan Elitserien-liigaan Västra Frölunda HC-seuraan, missä kertyi 45 ottelua. Hän keräsi yhteensä 22 maalia ja 29 syöttöä saamalla tehopisteet 51, millä Peltonen voitti Elitserienin pistepörssin.[2] Peltosesta tuli Elitserienin paras pistemies vuonna 1998.[4]
Kaudella 1998–99 Peltonen siirtyi takaisin NHL:ään, tällä kertaa Nashville Predatorsiin. Kausi alkoikin lupaavasti; 14:ssä ensimmäisessä ottelussa kertyi kelpo tehot 5+5=10, mutta sitten paha olkapäävamma päätti koko NHL-kauden Peltosen osalta. Kaudella 1999–00 Peltonen jatkoi Nashvillessä tehoin 6+22=28. Kausi 2000–01 oli hänen viimeisensä kyseisessä seurassa. Tällä kertaa Peltonen sai itselleen tehopisteet 3+1=4 pelaamalla 23 ottelua. Peltonen siirtyi Nashvillestä IHL-seuraan Milwaukee Admirals tehoilla 27+33=60 (53 ottelua).[2] Peltonen valittiin IHL:n tähdistökentällisen hyökkääjäksi vuonna 2001.[4]
Kaudella 2001–02 Peltonen siirtyi Jokereihin tullen samalla valituksi joukkueen kapteeniksi. Peltosen liittyminen Jokereihin herätti monissa ihmetystä, koska hän oli pelannut ennen NHL:ää nimenomaan Jokereiden paikalliskilpailijan riveissä - HIFK:issä. Kyseisellä kaudella Peltonen pelasi 30 ottelua tehopistein 11+18=29. Peltonen voitti ensimmäisen Kanada-maljansa[2] Jääkiekkotoimittajat valitsivat Ville Peltosen Raimo Kilpiö -palkinnon saajaksi.[6][7] Peltonen palkittiin myös kaudella 2002–2003 vuoden Herrasmies -palkinolla.[8] joukkueen ykköspelaajana. Kaudella 2002–03 hän jatkoi Jokereissa, tällä kertaa tehopistein 23+19=42. Peltonen valittiin myös liigan tähtikentälliseen.
Pisteiden valossa parhaan SM-liigakautensa hän pelasi Jokereissa kaudella 2002-03.
[muokkaa] Menestys Nationalliga A:ssa ja NHL (2003-2008)
Ville Peltonen pelasi seuraavat kolme vuotta Sveitsissä Nationalliga A:ssa. Avauskaudellaan 2003-04 HC Luganossa Peltosen tehopisteet 28+44=72 48. ottelussa. Peltonen sai saavutuksistaan palkinnot Sveitsin A-liigan paras pistemies 2004 ja paras pelaaja.[4] Toisella kaudella 2004–05 Peltonen pelasi 44 ottelua keräten pisteet 24+32=56. Viimeisen kerran Peltonen esiintyi Luganon paidassa kaudella 2005–06, jolloin tehopisteet 39 pelissä 23+25=48. Ville Peltosen kipparoiman HC Luganon kausi huipentui Nationalliga A:n[2] voittoon.
Kaudeksi 2006–07 Peltonen palasi 33-vuotiaana viiden vuoden tauolta NHL:ään, nyt Florida Panthersiin, jossa hän saavutti 72 ottelussa tehopisteet 17+20=37. Seuraavalla kaudella 2007–08 Peltonen jatkoi Floridassa tehopistein 5+15=20 56 ottelussa.[2] Kautta häiritsi jalkamurtuma, jonka takia Peltoselta jäi väliin 24 ottelua.[9]
Ville Peltosen jalkaan tuli murtuma myös Atlanta Thrashersiä vastaan pelatussa ottelussa kaudella 2008–09.[9] Peltosen kolmannen Florida Panthers -kauden teholukemiksi tulivat 79 ottelussa 12+19=31, jotka ovat hyvät huomioiden ketjunsa roolin vastustajien ykkösketjujen pysäyttäjänä.
[muokkaa] Maajoukkue
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi | |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset | |||
 Hopeaa | Torino 2006 | jääkiekko | |
 Pronssia | Lillehammer 1994 | jääkiekko | |
| Pronssia | Nagano 1998 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa | Ruotsi 1995 | jääkiekko | |
| Hopeaa | Italia 1994 | jääkiekko | |
| Hopeaa | Sveitsi 1998 | jääkiekko | |
| Hopeaa | Norja 1999 | jääkiekko | |
| Hopeaa | Venäjä 2007 | jääkiekko | |
| Pronssia | Venäjä 2000 | jääkiekko | |
| Pronssia | Latvia 2006 | jääkiekko | |
| Pronssia | Kanada 2008 | jääkiekko | |
| Maailmancup | |||
| Hopeaa | Yhdysvallat 2004 | jääkiekko | |
Vuoden 1994 olympiakisoista lähtien Leijonat ovat pelanneet yhteensä 22 arvoturnausta (neljät olympialaiset, 16 MM-kisat, 2 Word Cup -turnausta), joissa Ville Peltonen on ollut mukana 18 kertaa. Väliin ovat jääneet ainoastaan kevään 2001 MM-kisat (IHL-liigan playoff) ja 2002 talven olympialaiset, sekä saman kevään MM-kisat (olkapäävamma). Viimeisimmän, 2009 MM-turnauksen Peltonen joutui jättämään väliin NHL:n runkosarjan toiseksi viimeisessä ottelussa murtuneen sormen takia. Salt Lake Cityn 2002 olympiajoukkueeseenkin Peltonen oli jo valittu ennen pahaa loukkaantumistaan. Eniten Peltosen merkitystä Leijonille kuvannee seuraava: 1994 olympiapronssista alkaen Suomen A-maajoukkue on yltänyt 13 kertaa arvoturnausmitalille - vain kerran ilman Peltosta (MM-Saksa 2001).
Ville Peltonen pelasi ensimmäisen miesten A-maaottelunsa 4. marraskuuta 1993 Tšekkiä vastaan.
Heti ensimmäisessä miesten arvoturnauksessaan Lillehammerin talviolympiakisoissa 1994 Ville Peltonen valittiin kiekkojoukkueen varakapteeniksi. Peltosen, Saku Koivun ja Jere Lehtisen muodostama nuorisoketju nousi joukkueen tehokkaimmaksi ketjuksi. Pronssiottelussa Suomi voitti Venäjän ensimmäistä kertaa arvoturnauksessa, jossa Peltonen teki 3–0-maalin. Loppulukemat olivat 4–0.[10] Keväällä Milanon MM-kisoissa Suomi saavutti hopeaa hävittyään Kanadalle loppuottelussa rangaistuslaukauksilla.[11]
Ville Peltonen teki vuoden 1995 MM-finaalin kolme ensimmäistä maalia ja syötti neljännen. Välierissä Tsekkiä vastaan Peltonen teki Suomen 2-0-maalin. Koko nuorisoketju valittiin kisojen All Stars -kentän hyökkääjiksi. Ville Peltonen oli turnauksen pistepörssin toinen tehoillaan 6+5=11.
Naganon olympialaisissa Leijonien ykkösketjuksi muotoutui Teemu Selänne - Koivu - Lehtinen. Suomi-Kanada -pronssiottelun alkuverryttelyssä Selänne kuitenkin loukkaantui ja Ville Peltonen nostettiin ykkösketjuun. Hän teki Kanadaa vastaan voittomaalin 3–2[12][13] Patrick Royn selän taakse heti kolmannen erän alussa.
Samana keväänä Zürichin MM-kisoissa Peltonen teki jatkolohkon ratkaisuottelussa Kanadaa vastaan tasoituksen noin 10 sekuntia ennen päätösvihellystä. Turnauksessa pelattiin kaksiosainen finaali, jonka ensimmäisessä ottelussa Peltosen tekemä maali hylättiin. Ottelu päättyi lopulta Ruotsin 1-0 voittoon, ja finaalin toisen osan päätyttyä maalittomana Ruotsi voitti kultaa. Ville Peltonen valittiin MM-kisojen tähtikenttään toisen kerran urallaan. Turnauksessa Peltonen muodosti Raimo Helmisen kanssa tehokkaan duon. Pistepörssin voittaneesta Peter Forsbergista Peltonen (4+6=10) jäi pisteen ollen neljäs.
Lillehammerin MM-kisoissa 1999 Suomi saavutti jälleen hopeaa. Suomi hävisi Tšekille finaalin ensimmäisen osan 1–3. Toisen osaottelu päättyi Leijonille 4–1. Tässä voitto-ottelussa Ville Peltonen teki Suomen neljännen maalin, mutta Tšekki voitti maailmanmestaruuden jatkoajalla.[14]
Keväällä 2004 Prahan MM-kisoissa Peltonen ja Olli Jokinen pelasivat ykkösketjussa tehokkaasti. Tärkeässä puolivärieräottelussa Kanadaa vastaan Peltosen tehot olivat 1+2 hänen tehtyään ottelun avausmaalin. Se ei kuitenkaan riittänyt vaan jatkoaikatappio lopetti Leijonien kisat. Ville Peltonen valittiin kolmannen kerran turnauksen tähdistöön. Kisojen pistepörssin voitti Kanadan Dany Heatley pisteen erolla ennen Peltosta (4+6=10) ja Jaromir Jagria.
Torinon talviolympiakisoissa 2006 Ville Peltonen ja Olli Jokinen muodostivat Selänne - Koivu - Lehtisen ohella tehokkaan parivaljakon. Puolivälierässä USA:ta vastaan Ville Peltonen teki ottelun avausmaalin, ja Suomi eteni välieriin maalein 4-3. Peltonen teki avausmaalin myös välierässä Venäjää vastaan ja syötti Suomen 4-0-maalin. Olympiafinaalissa Peltonen teki Suomen 2-2-tasoituksen, mutta Ruotsi voitti ottelun 3-2.
Tuoreimmassa arvoturnauksessaan Ville Peltonen oli Kanadan MM-kisoissa vuonna 2008 Leijonien kapteenina voittamassa pronssia.
Peltonen on ollut MM-kisajoukkueen kapteenina kuusi kertaa vuosina 1998, 2000, 2005, 2006, 2007 ja 2008.[15][16] Eurohockeyliigan turnauksissa ja yksittäisissä maaotteluissa Peltonen on pelannut kapteenina aina mukanaollessaan. Yleensä Peltonen on pelannut ykkösketjun vasemmalla laidalla.
[muokkaa] Yksityiselämä
Vuonna 2007 Peltonen joutui putkaan Floridassa riehakkaan South Beachissa olleen baari-illan jälkeen. Mukana putkassa oli Peltosen joukkuetoveri maalivahti Ed Belfour. Peltosen nähtiin vahingoittavan kadulla ollutta paloautoa ja sai siitä 500 euron sakot.[17]
Ville Peltonen on järjestänyt nimeään kantavan suositun junioreiden kiekkokoulun jo kuutena kesänä Järvenpäässä (2003-08). Tulevana kesänä kiekkokoulu siirtyy Kisakallion urheiluopistolle 2009 Lohjalla. Koulun markkinointipäällikkönä toimii Harri Hollo.[18]
[muokkaa] Peltosesta sanottua
Mike Keenan sanoi Peltosesta seuraavaa:
»Peltonen on hyvin kokenut hyökkääjä, joka on hyvä sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan.[19]»
[muokkaa] Tilastot
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 1990–91 | HIFK | A-jun. | 36 | 21 | 16 | 37 | 16 | 7 | 2 | 3 | 5 | 10 | JEM | 6 | 4 | 4 | 8 | 2 | ||||||||||
| 1991–92 | HIFK | SML | 6 | 0 | 0 | 0 | 0 | -- | -- | -- | -- | -- | ||||||||||||||||
| HIFK | A-jun. | 37 | 28 | 23 | 51 | 28 | 4 | 0 | 2 | 2 | 2 | |||||||||||||||||
| 1992–93 | HIFK | SML | 46 | 13 | 24 | 37 | 16 | 4 | 0 | 2 | 2 | 2 | JMM | 7 | 5 | 6 | 11 | 20 | ||||||||||
| HIFK | A-jun. | 2 | 4 | 2 | 6 | 4 | -- | -- | -- | -- | -- | |||||||||||||||||
| 1993–94 | HIFK | SML | 43 | 16 | 22 | 38 | 14 | 3 | 0 | 0 | 0 | 2 | OK | 8 | 4 | 3 | 7 | 0 | ||||||||||
| MM | 8 | 4 | 1 | 5 | 4 | |||||||||||||||||||||||
| 1994–95 | HIFK | SML | 45 | 20 | 16 | 36 | 16 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | MM | 8 | 6 | 5 | 11 | 4 | ||||||||||
| 1995–96 | San Jose Sharks | NHL | 31 | 2 | 11 | 13 | 14 | -- | -- | -- | -- | -- | MM | 6 | 3 | 2 | 5 | 6 | ||||||||||
| Kansas City Blades | IHL | 29 | 5 | 13 | 18 | 8 | -- | -- | -- | -- | -- | |||||||||||||||||
| 1996–97 | San Jose Sharks | NHL | 28 | 2 | 3 | 5 | 0 | -- | -- | -- | -- | -- | MC | 4 | 1 | 3 | 4 | 0 | ||||||||||
| Kentucky Thoroughblades | AHL | 40 | 22 | 30 | 52 | 21 | -- | -- | -- | -- | -- | MM | 7 | 2 | 2 | 4 | 0 | |||||||||||
| 1997–98 | Västra Frölunda HC | SEL | 45 | 22 | 29 | 51 | 44 | 7 | 4 | 2 | 6 | 0 | OK | 6 | 2 | 1 | 3 | 6 | ||||||||||
| MM | 10 | 4 | 6 | 10 | 8 | |||||||||||||||||||||||
| 1998–99 | Nashville Predators | NHL | 14 | 5 | 5 | 10 | 2 | -- | -- | -- | -- | -- | MM | 10 | 2 | 3 | 5 | 2 | ||||||||||
| 1999–00 | Nashville Predators | NHL | 79 | 6 | 22 | 28 | 22 | -- | -- | -- | -- | -- | MM | 9 | 0 | 4 | 4 | 2 | ||||||||||
| 2000–01 | Nashville Predators | NHL | 23 | 3 | 1 | 4 | 2 | -- | -- | -- | -- | -- | ||||||||||||||||
| Milwaukee Admirals | IHL | 53 | 27 | 33 | 60 | 26 | 5 | 2 | 1 | 3 | 6 |  | ||||||||||||||||
| 2001–02 | Jokerit | SML | 30 | 11 | 18 | 29 | 8 | -- | -- | -- | -- | -- |  | |||||||||||||||
| 2002–03 | Jokerit | SML | 49 | 23 | 19 | 42 | 14 | 10 | 4 | 6 | 10 | -- |  | MM | 7 | 3 | 4 | 7 | 2 | |||||||||
| 2003–04 | HC Lugano | NLA | 48 | 28 | 44 | 72 | 16 | 16 | 4 | 10 | 14 | 8 | MM | 7 | 4 | 6 | 10 | 2 | ||||||||||
| 2004–05 | HC Lugano | NLA | 44 | 24 | 32 | 56 | 16 | 5 | 0 | 3 | 3 | 2 | MC | 6 | 1 | 2 | 3 | 2 | ||||||||||
| MM | 6 | 1 | 2 | 3 | 4 | |||||||||||||||||||||||
| 2005–06 | HC Lugano | NLA | 39 | 23 | 25 | 48 | 22 | 17 | 12 | 14 | 26 | 8 |  | OK | 8 | 4 | 5 | 9 | 6 | |||||||||
| MM | 9 | 2 | 2 | 4 | 8 | |||||||||||||||||||||||
| 2006–07 | Florida Panthers | NHL | 72 | 17 | 20 | 37 | 28 | -- | -- | -- | -- | -- | MM | 9 | 2 | 7 | 9 | 4 | ||||||||||
| 2007–08 | Florida Panthers | NHL | 56 | 5 | 15 | 20 | 20 | -- | -- | -- | -- | -- | MM | 9 | 1 | 3 | 4 | 2 | ||||||||||
| 2008-09 | Florida Panthers | NHL | 79 | 12 | 19 | 31 | 31 | -- | -- | -- | -- | -- | ||||||||||||||||
| 6 | yhteensä | SML | 219 | 83 | 99 | 182 | 68 | 20 | 4 | 8 | 12 | 4 | aikuisten arvokisat | 137 | 46 | 61 | 107 | 62 | ||||||||||
| 8 | yhteensä | NHL | 382 | 52 | 96 | 148 | 119 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2 | yhteensä | IHL | 82 | 32 | 46 | 78 | 34 | 5 | 2 | 1 | 3 | 6 | ||||||||||||||||
| 1 | yhteensä | AHL | 40 | 22 | 30 | 52 | 21 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1 | yhteensä | SEL | 45 | 22 | 29 | 51 | 44 | 7 | 4 | 2 | 6 | 0 | ||||||||||||||||
| 3 | yhteensä | NLA | 131 | 75 | 101 | 176 | 54 | 38 | 16 | 27 | 43 | 18 | ||||||||||||||||
[muokkaa] Peltosen joukkuesaavutukset
- Olympiapronssi 1994
- MM-hopea 1994
- MM-kulta 1995
- Olympiapronssi 1998
- MM-hopea 1998
- MM-hopea 1999
- MM-pronssi 2000
- SM-kulta 2002
- World Cup -hopea 2004
- Olympiahopea 2006
- MM-pronssi 2006
- Sveitsin mestaruus 2006
- MM-hopea 2007
- MM-pronssi 2008
[muokkaa] Henkilökohtaisia saavutuksia
- SM-liigan vuoden tulokas 1993
- MM-kisojen All Stars -valinta 1995, 1998 ja 2004
- Ruotsin Elitserienin pistepörssin voitto 1998
- SM-liigan herrasmiespelaaja 2003
- SM-liigan All Stars -valinta 2003
- Sveitsin NLA-liigan pistepörssin voitto 2004
- Arvokkain maajoukkuepelaaja 2005
- Vuoden helsinkiläisurheilija 2006
- Vuoden Käyttäytyjä 2006 (Tapaseura ry:n valinta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti