Jääkiekon MM-kullasta vierähtänyt 10 vuotta
 |
Toukokuun seitsemännen iltapäivä Suomessa vuonna 1995. Lähes 2,3 miljoonaa suomalaista on pakkautunut tv-vastaanottimien ääreen jännittämään Tukholman Globen-hallissa käytävää Suomen ja Ruotsin välistä jääkiekon MM-loppuottelua.
Kylien raitit ja kaupunkien kadut ammottavat sunnuntai-iltapäivänä tyhjyyttään aina siihen asti, kunnes tulostaulu näyttää täyttä 60 peliminuuttia: Suomi on kukistanut Ruotsin sen omalla maaperällään maalein 4-1 ja saavuttaa historiansa ensimmäisen maailmanmestaruuden.
Mestaruuden varmistuttua ihmiset säntäävät spontaanisti kaduille riemuitsemaan, kukin omassa pitäjässään tai kaupungissaan. Siniristiliput hulmuavat ihmisten käsissä, autoletkojen kuskit painelevat hulvattomasti äänimerkkejä ja ilmassa raikuu sekaisin "Suomi, Suomi!"-huutoja sekä "Den glider in" ja "Suomi on uusi maailmanmestari" -lauluja. Riehakkaimmat hyppäävät juhlahumussa päätä pahkaa suihkualtaaseen viilentymään.
Samaan aikaan Globenissa juhlivan maailmanmestarijoukkueen jäsenet pohtivat, kannattaako heidän lähteä piipahtamaan Tukholmassa Sergelin torilla. Olisiko siellä muka ihmisiä odottamassa suomalaisia voittajia? Kyllä olisi, arvioista riippuen noin 15000.
Kauppatori täyttyi ihmisistä
Seuraavana päivänä kultajoukkue lentää hävittäjien saattelemana Suomeen ja vielä parempaa on luvassa: Helsingin kauppatorille on sulloutunut jopa 100 000 ihmistä vastaanottamaan sankareitaan. Historian ensimmäinen MM-kulta tarjoaa, jos ei leipää ja sirkushuveja, niin ainakin kunnon karnevaalit.
Syitä spontaaniin riemuun on vuosien varrella tarkasteltu niin urheilullisesta kuin yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Edellisenä vuonna Italiassa MM-kulta oli valunut käsistä rangaistuslaukauskilpailussa Kanadaa vastaan, ja kiekkokansan odotukset oli venytetty äärimmilleen. Historian saatossa "isoveli" Ruotsi oli useasti juottanut Suomen jääkiekkomaajoukkueelle tappion kitkerää kalkkia viemällä mestaruuden suomalaisten nenän edestä tai sitten maa oli noussut tasoihin viimeisen minuutin kahdella maalilla.
Näihin tapahtumiin nähden "Aku Ankan" voitto "Hannu Hanhesta" Ruotsin maaperällä vapautti monen penkkiurheilijan vuosien patoutumat villiin riemuun.
Vuoden 1995 yhteiskunnallinen tilanne oli suomalaisille uusi, sillä maa oli juuri liittynyt Euroopan unioniin ja maailmanmestaruus pönkitti murroksessa olevaa suomalaista identiteettiä. Toisaalta Suomella oli takana historian pahin lama, josta maa oli pikku hiljaa toipumassa. Joukkueen voitto antoi ihmisille kollektiivisen tunteen samaistua voittajiin - maailmanmestareihin.
Täyttyisikö Kauppatori enää?
"Missä olit silloin, kun Suomi voitti maailmanmestaruuden" -kysymys on ajankohtainen juuri tänä keväänä. Oli vastaus mikä tahansa, tuskin monikaan uskoi keväällä 1995, että seuraavaa mestaruutta ei voiteta seuraavaan kymmeneen vuoteen.
- Kyllähän tässä hermostuu, kun miettii, että miksi toista mestaruutta ei ole tullut, naurahtaa MM-kullan kolmella maalilla ratkaissut Ville Peltonen Risto Pakarisen uudessa kirjassa Joukkue vailla vertaa.
- Kaikki on ollut pelissä. Ei tässä kohta enää ole sitä mahdollisuutta, Peltonen lisää.
Viime syksynä Suomi oli lähellä todellista jättipottia, kun se selvisi maailmancupissa loppuotteluun Kanadaa vastaan. Turnauksessa, jossa oli mukana kaikki parhaat pelaajat. Suomi joutui nöyrtymään Torontossa Kanadalle maalein 2-3.
Maanantaina huhtikuun 18. päivä Helsingin Kauppatori kylpee auringon valossa. Kirkuvat lokit lentelevät myyntikojujen välissä kalantuoksun sekoittamina. Ihmiset kävelevät verkkaiseen tahtiin ja tekevät ostoksia.
Voisiko tori täyttyä jälleen lokkien sijaan kirkuvista ja karjuvista suomalaisista?
- En usko, että Kauppatorille tulisi enää niin paljon ihmisiä, Hockey-lehden päätoimittaja Pakarinen arvelee.
- Tosin kyllä ihmisille juhlat aina maistuvat, hän lisää.
Varmaa vastausta ei tiedä vasta kuin Leijonien seuraavan mestaruuden jälkeen. Uusi mahdollisuus siihen tarjoutuu huhtikuun lopussa alkavissa Itävallan MM-kisoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti